Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Ensin omasta erostaan ja avioliitostaan, sitten nuoruudestaan ja kehitysvuosistaan, vihdoin vanhemmistaan, isänkodistaan ja varhaisimmasta lapsuudestaan. Liisasta hän ei puhunut koskaan. Osaksi piti hän sitä sopimattomana ja asiaankuulumattomana, osaksi luuli hän, että rouva Rabbing tiesi heidän suhteensa.
Ja näin sitä sitten kiidettiin alas tuohon huimaavaan syvyyteen. Olga sulki silmänsä. "Jumalan nimessä!" sanoi hän itsekseen. Tämä matka oli kuva hänen avioliitostaan. Ei hänell' ollut muuta tehtävää kuin "antaa mennä," ja jättää itsensä Jumalan käteen, ajattelematta sitä kadotuksenkuoppaa, joka hänen jokaisella puolellaan oli ehkä avautuva. Porot ja pulkat sommiteltiin kaikk' yhteen sekasotkuun.
Myös tuli hänen eteensä taas hakeva, rasittuneen näköinen Johannes. "Ehkä Johannes ei olisi semmoinen, jos hän toisella lailla ajattelisi avioliitostaan; ottaisi sen reippaammalta, kevyemmältä kannalta", ajatteli Henrik. Kuihtuva ihminen, puhui tohtori, siinä on aina jotakin väärää pohjalla, siitä saa olla varma. Ja hän innostui omaan teoriaansa yhä enemmän.
Siten, että hän oli viimeiseen saakka kirjoittanut hänelle, Johannekselle, vain häntä yhtä, ainoaa ja armasta ijäti rakastavansa. Miksi valehdella, jos asia ei kerran ollut niin? Ja jos taas oli, miksi mennä naimisiin oudon miehen kanssa? Eikö hän itsekin ollut samoin tehnyt? Oliko hän itsekään ilmoittanut Liisalle avioliitostaan? Mutta sehän oli toinen seikka!
Isäni ensimmäinen puoliso oli syntyisin kreivitär Stenbock, mutta minä olen hänen jälkimmäisestä avioliitostaan, vastasi Paul, punehtuen vastoin tahtoaan. Oli olemassa henkilö, joka saattoi hänet unohtamaan markiisitar Egmontinkin, ja se oli hänen äitinsä. Ah, nyt muistan, jatkoi kuningas, joka tunsi kaikki valtakuntansa aatelissuvut, teidän äitinne on omaa sukuaan Falkenberg.
Hietakenttä, jota meri petollisesti kalvaa ja mikä joka hetki oli mereen sortumaisillaan oli hänen mielestään kuvaus heidän avioliitostaan. Sisämaassa, lounaiseen Ryforsista, ovat Käppingen rautakaivokset.
Hän vähän häpesi itseään, hänen alkoi olla kiusallista ottaa noin vastaan hänen ystävyytensä, ja hän toivoi vain, että joku kolmas olisi tullut heitä keskeyttämään. Mutta vaikka pastori useampia kertoja huusi Elliä tulemaan, ei tämä näyttäytynyt. Hänen asemansa kävi hänelle melkein sietämättömäksi, kun pastori tapansa mukaan alkoi puhua avioliitostaan.
Mutta tämä hassutus ei lainkaan antanut hänelle sitä käsitystä että koko tuo sanominen saattoi olla turhaa, vaan ei hän hetkeksikään näyttänyt luopuvan siitä uskosta, että täytyy jollakin erikoisella tavalla sanoa, kuten tapa vaatii, ja että ilman sitä ei koko heidän aijotusta avioliitostaan voi tulla yhtään mitään. Helenaa ei ainoastaan naurattanut, mutta välistä vähän harmitti.
Miksi Liisan olisi pitänyt ennakolta ilmoittaa hänelle avioliitostaan, siitä hän ei myöskään olisi kyennyt itselleen eikä muille tiliä tekemään. Hänestä vain tuntui niin. Hänestä vain tuntui vaistomaisesti, että hänelle oli tehty jotakin hyvin suurta vääryyttä ja että Liisa tahtoen tai tahtomattaan oli syvästi loukannut häntä. Mitä vääryyttä? Miten loukannut?
He eivät löytäneet sanaakaan kuninkaansa puolustukseksi. Hänen avioliitostaan he eivät tienneet enempää kuin muukaan joukko. Rautgundiksen leirissä olo ei ollenkaan muuttanut asioita, sillä hän ei ollut suinkaan saapunut kuningattaren tavoin. Kuohuksissaan miehet riensivät takaisin leiriin ja kertoivat kuulemansa sekä huomauttivat, että kuningas oli itsekkyydessään uhrannut veljiensä veren.
Päivän Sana
Muut Etsivät