Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Eipä kaikki Kainulaiset, Puoleltana pohjolaiset, Eikä myös etelän miehet Opi näitä itsestänsä, Tule selväksi sepäksi, Pääse päälle sittenkänä, Vaikka vissin viisi vuotta Use'in ovat opissa Toisen mestarin tykönä. Rakastetut Rantalaiset, Arvoisat Hämeen asujat, Kelpo miehet keskimailla!
Kun ei muurista näkynyt tulevan loppua ollenkaan, virkkoi Donner: "mäyrät, ketut, kaniinit, jopa kaikki nelijalkaiset maan alla asujat pitävät aina luolissansa enemmän kuin yhden aukon avoinna, jonka kautta hätätilassa pääsevät pakoon. Sopiiko meidän olla heitä typerämmät?
Kuolleiks teitä en kutsua voi, oi vainajat, veljet, hiljaiset asujat, peitetyt helmahan maan. Ah, eläviks yli muiden, vainajat, teitä ma kutsun, en välillämme ma nää kuilua kuoleman yön, nään teon suuren vain, joka päitänne kalpeita kruunaa valkeuteen elämän, kirkkauteen elämän. Varjoja oomme me vain, tosi on vain siellä miss' ootte, kaukana meistä ja, ah, niin liki, niin liki myös.
Sa enkel-joukon kaunistus, Sa sielun suurin ihastus, Sa elon-huvi hengellen, Sa riemu, autuus sydämen. Sun luokses, Jesus, haluan; Oi, milloin kokonaan sun saan? Oi, milloin omaks jällen jään, Ja milloin kirkkautes nään. Oi, tule, minun armahain, Jolt' elämän ja kaiken sain! Oi tule, ikävöitttyi, Ja saata minut luoksesi! Asujat taivaan autuaat, Nyt portit väljiks' auaiskaat!
Olet suotu onnekseni, Arvattu asuakseni; Niin sun Suomeksi nimitän, Suomen maaksi mainittelen». Siitä sai nimensä Suomi, Sai nimensä suomisesta, Kalevasta kansan juuren, Suuresta sukuperänsä, Mainiosta maan eläjät. Vieläki kevätkäköset Laulelevat laksomailla, Yhet laksot, yhet laulut, Yhet armahat asunnot, Ei ole yhet asujat, Yhet korvat kuulemassa Jo on kauvanki Kaleva Ollut poissa poikinensa.
Tapahdu moist' ei taivahissa näissä; elämä rakkaudessa välttämätön on täällä, jos sen luonnon oikein huomaat. On olennaista tälle autuudelle Jumalan tahtoon liittyä niin liki, ett' yhdeks yhtyy kaikkein meidän tahdot. Asujat asteettaiset valtakunnan tään oomme, ja se kaikille on mieleen, myös Hälle, jok' on tahto tahtojemme.
Jospa sais Savon asujat Rannoillansa raivaella Kivet kaikki kallioilta, Paaet paattihin latoa, Vieä Viipurin torille Tahi Pietarin pihoille, Oispa kultaa kukkarossa, Housuntaskussa hopiaa. Kyllä kansat kaukaisetkin Meitä halvaksi hokevat, Kun ei tunne tuota vielä Syytä kylliksi kysellä.
Tapahdu moist' ei taivahissa näissä; elämä rakkaudessa välttämätön on täällä, jos sen luonnon oikein huomaat. On olennaista tälle autuudelle Jumalan tahtoon liittyä niin liki, ett' yhdeks yhtyy kaikkein meidän tahdot. Asujat asteettaiset valtakunnan tään oomme, ja se kaikille on mieleen, myös Hälle, jok' on tahto tahtojemme.
Tämän avulla Admeto Thessalian metsissä kahlehti jalopeurat ja metsäkarjut, eikä aikaakaan ennenkuin nämä seisoivat vaunujen valjahissa niin kesyinä kuin virmaiset ratsut ainakin. Yhdessä Apollonin kanssa hän oudolla juhdallansa nyt ajoi Peliaan palatsiin, jonka asujat kauhulla katselivat kauhistavaa näköä.
Te Suvannon kautokengät, Ylpeät, isoiset sulhot, Aina tyynessä asujat, Hyvänpäivän paistattajat, Itsemieluiset, itarat, Aina muita moittivaiset Missä voimanne, väkenne? Missä aimot ansionne? Missä kuntonne, kykynne? Missä uljahat uroonne, Joit' on koiteltu kovalla? Kiihkeästi. Missä? Missä? Missä? ILMARI. Tuki suusi, Turjan eukko! Enkö koitellut kovia, Enkö sampoa
Päivän Sana
Muut Etsivät