United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Altit yhdessä: Jo poikana templistä, viisahitten hän joukost' löyttihin: Ettekö tiedä huoneiss' Isäin ain' asua mun tulevi. Niin kasvoi voimaan, viisauteen hän, ja varttui suuriin tekoihin. Tenoorit yhdessä: Ken olet Sinä? Mikä täällä tehtäväsi? Miss' astelet, rauha vain käy jäljissäsi!
Näät niin on kallis tääll' aika, että kadotan ma liikaa, jos tasajalkaa taivallan sun kanssas.» Kuin joskus joukost' eroo ratsahien ritari joku laskein täyttä laukkaa, ens ryntäyksen kunniaa näin etsein, erosi meistä askelin hän pitkin; jäin tielle minä noiden kahden kanssa, elämän suurten entispäälliköiden.
Sen luona, käsi poskellaan, Uneksii tyttö valveillaan Kuin illan kuutamalla. Innosta mieli hehkuaa, Se silmäin kautta soimuaa, Kuin joskus pohjan palo. Ja kyyhky kotkan rohkean Saa siivet sulhon seurahan Se kiiruhtaa kuin valo. "Oi, armas, joukost' uljahin Sä ollos! tullen kotihin Saat miehen-arvon kantaa. Ja tyttös, juosten vastahas, Sukostaa huulin poskeas, Kätensä sulle antaa.
Näät niin on kallis tääll' aika, että kadotan ma liikaa, jos tasajalkaa taivallan sun kanssas.» Kuin joskus joukost' eroo ratsahien ritari joku laskein täyttä laukkaa, ens ryntäyksen kunniaa näin etsein, erosi meistä askelin hän pitkin; jäin tielle minä noiden kahden kanssa, elämän suurten entispäälliköiden.
Virka, mi pyyntösi on, sen sulle ma teen halumielin, jos vain tehdä ma voin eik' olle se mahdoton mahtaa." Vastasi, virkkoi näin Thetis uhkuvin kyynelin hälle: "Joukost' onkopa vain jumalattarien joku toinen konsaan joutunut kärsimähän sydänmurtehet moiset, kuin mit' Olympon Zeus yli muist' on säätänyt mulle?
Sua unten tähdistä siis suo mun kiittää; on meillä kahle toinen, kultainen, mi koskaan, koskaan ei katkee, joskaan en Sua löytäis joukost' ihmisten: on meillä mielikuvat, jotka riittää, kun tulee tunto kaiken-tyhjyyden. Soi, kello, kutsu kokoon kaikki kansa, jo yöhyt saapuu, ilta hämärtyy.
Joukost' ei joku muu sopavälkkyjen ehkä akhaijein tuntene, kuinka ma taistelen, vaan sinä totta sen tiedät." Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Tiedän, kuink' olet uljas, miks sitä selvität suotta?
Hällepä vastasi näin isä ihmisien, jumalainkin: "Here, ällös mun joka aivoitustani tietää toivoko; ei hevin käyne se, vaikk' ole puoliso vaankin! Mutta mi kohtuus on sinun kuulla, sit' ei tuta kenkään joukost' ihmisien, jumalainkaan saa sua ennen. Vaan jumaloilta mit' on salass' yksin mieleni päättää, aina ja kaikkia niit' älä turhaan tutki ja urki!"
Oispa nyt ystävä ken sananviejänä luoksi Akhilleun rientämähän, sill' ei mureviestiä viel' ole kenkään ehtinyt virkkaa hälle, jo kuolleen kumppanin parhaan! Mutta akhaijein joukost' en ketäkään minä keksi; näät pimeyshän nyt niin miehet kuin hevot peittää.
MARCUS. Hän varmaan tarkoittaa, ett' oli monta Rikokseen yhtynyttä, monta varmaan; Ja ehkä huutaa taivaan kostoa. Hän mitä kirjaa tuossa koperoi? LUCIUS. Ovidiuksen Metamorfooseja; Se lahja äidilt' on. MARCUS. Sen joukost' ehkä Valitsi rakkaudesta vainajaan. TITUS. Kas, kuinka kiirein lehtiä hän kääntää! Hänt' auttakaa! Mit' etsii hän? Lavinia, Luenko minä?