United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
WILLE. eroittajaksi. Niin! Hihhei Kalle. Se oli hyvä tuuma. XVI:s KOHTAUS. Mikä kirja tämä. Hyi, millainen nimi! Luenko mä Ei! Hänelle tämä täytyy takasin toimittaa Mikä kumma kirja tämä vaan lieneekin. Hm! Miksikä en nyt sitä voisi tarkastella... Mutta tuo ruma nimi! Mitä lieneekin. Ei, en minä tahdo. Luen ennen Paul ja Virginiaa. Kun hänkin sitä on lukenut. Mitäs pahaa tuossa nyt voisi olla! Hm!
"Tahi luenko minä?" Hän nojautui työpöytäänsä vasten ja luki kaikki kolme sivua, sanasta sanaan, hyvin kärsivällisesti, siksi kuin pääsi pääseikkaan, silloin heilutti hän kirjettä ilmassa ja syleili rajusti vaimoaan... "No, no, mitä nyt sanot? "Silloin tällöin saamme sitte tehdä huviretkiä vävymiestemme luokse!" Hän hieroi käsiään. "Se oli odottamatonta se suuresti odottamatonta!...
Mutta elä viivytäkään koko iltaa! Herra Hurmerinta kuuluu meidän seuraamme. NAATUS. Pari minuuttia vain. Siinä pikku puheessa, joka illan alussa minulla oli kunnia pitää, tapahtui sellainen seikka, että minä unohdin itse pääasian. Luenko ehkä kokonaan, että tulee yhteys näkyviin? HURMERINTA. Minä olisin varsin kiitollinen, jos minä saisin tuon muistoksi tästä kunniakkaasta illasta. NAATUS. Kyllä.
»Lopettakaa jo ei se ole 'isämeitä' sellaista varten!» sanoo sillalla vakava ääni. »Pentelettäkö se sinuun kuuluu luenko minä vai laulan!» punatakkinen huutaa. Lopettaa kuitenkin ja irrottaa keksinsä silta jo lähenee. Laskija pölkkyineen sillan alle, katsojat koskenpuoleiselle laidalle. Jo nielee vihainen virta tukkia ja vesi hyrskähtää saappaille. Mutta laskumies seisoo terhakkana.
"Mutta minun on niin paha olla tänä iltana", lisäsi hän, päästi käden ja katseli laattiaan. Näin hän istui hetken. Liv seisoi vielä. "Luenko sinulle vähäisen?" kysyi Liv hiljaa. "Ei ei ", änkytti Aslak ikäänkuin pelästyen. "Vaan lue minulle jotain kuitenkin, niin olet hyvä", sanoi hän taas hetken kuluttua. Liv meni, mutta palasi pian kirja kädessä.
Opettaja ei voinut kieltää itseltään sitä voitoniloa, että kysyi: "Luenko vielä eteenpäin?" "Lukekaa, vaikka huomeisaamuun asti," kuului joka haaralta, ja Yrjö seppä sanoi: "Se on ollut aika viisas mies, joka tuon kirjan on tehnyt: hän on näet muistanut kaikki, varmaan se oli vanhan ajan tietäjiä." "Niin, ne on sinun miehiäs, Yrjö," kuului yhdestä nurkasta. "Olkaa nyt äänettä," kuului toisaalta.
Kaarina kutoi sukkaa, päätään nostamatta, kasvoilla teennäinen hymy. Kun Lauri hetkeksi keskeytti, lehteä kääntäen, sanoi Naimi: Ai, minulta unohtui sormustin ja meni. Eikö sinultakin, Kaarina, jotain unohtunut? Ei. Luenko vielä? Niin, lue vaan. Kaarina koetti tehdä äänensä ystävälliseksi ja myötätuntoiseksi. Mutta kun luku oli loppunut, nousi hänkin ja meni, mitään virkkamatta.
Vaimo on tullut mielipuoleksi ja käly on mennyt luostariin. Olisiko tuo viittaus minulle? Rakastaisiko Kaarlo Annaa? Olisiko Kaarlon ystävällisyys ja sydämmellinen hellyys häntä kohtaan muuta, kuin veljellistä rakkautta? LIISA. Tässä on myös hauska kertomus eräästä englantilaisesta, joka putosi korkealta tunturilta päänsä halki, mutta voi, asianhaaroihin katsoen, sangen hyvin. Luenko sen sinulle?
OORTTA. Lohdutamme itsemme sillä, että sinä puhut siihen siaan kaikkein edestä. Eikö sanomalehdissä ole mitään uutta? On. Berliinissä on tapahtunut hirveä murha, eräs leipuri on paistanut vaimonsa rakastajan. RIIKKA. Sehän on kauheata! LIISA. Luenko sen ääneen? Lue, lue.
Alice on matkannut isän ja äidin kanssa, vaan pienet lapset ja minä jäimme kotiin Maryn luo. Olipa onni ett'ei kukaan pienistä lapsista kadonnut, joka ei olisi teitä tuntenut, ja jonka varmaankin joku ilkeä eukko olisi löytänyt ja luoksensa vienyt. Nyt olen saanut tietää missä asutte ja voin joka päivä tulla lukemaan teille tästä satukirjasta. Luenko nyt teille vähän aikaa?"