United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt kuusten hän hiljaa kuulee yli huojuvan harmajan pään. Nyt kuuset ne hiljaa kuiskii yli vainajan valkopään Oi, tiedätkö impeni, miksi taas muistan ma tarinan tään? Sua katselen silmin ma huikaistuin kuni kaunista sateenkaarta, sua silmäni sulkien muistelen kuin meren laskija lehtosaarta.
Laskija oli tosiaankin pystyssä ja hyppi kevyesti kuin västäräkki hurjasti kiitävillä tukeilla, jotka näyttivät myllertävän, nousevan ja laskevan kuin niisienpolkimet kangaspuissa. Sitte hän pysähtyi jollekin tukille koskenlaskijan varmaan asentoon ja viiletti keksi koholla ja ruumis vasemmalle kaartuneena alas. »On siinä poikaa!» »On on! Paremmat silmät jaloissa kuin monella päässä.»
Kun hän uljaana, suorana ja pelotonna seisoi heikon ja rutisewan wenheen perässä, niin isojen aaltojen, hyökyjen ja waahtoawain hyrskyjen ympäröimänä, ettei rannalta katsoja wälisti ollenkaan nähnyt häntä, ei Pentin wakaa silmä wärwähtänytkään, ja warowasti johti hän purren kosken alle, waikka joka silmänräpäys oli taistelu elämästä ja kuolemasta, ja wälttämätön surma tarjona, jos laskija olisi wähänkin horjahtanut.
Kiireisiä, horjuvia juoksuaskeleita ... keksi lyö läiskähtäen kuohuihin, vartalo nojautuu tanakasti lyöntiin mies jälleen suoraksi kohoo, taka-askeleita tanssii, pölkky jo kiven vieritse eteenpäin kiitää. »Se ei ollut enää leikkiä!» »Ei, ei, siinä ja siinä ettei pyllähtänyt!» Pölkky kiitää, laskija taasen varmana seisoo. Uusi tärskähdys.
»Lopettakaa jo ei se ole 'isämeitä' sellaista varten!» sanoo sillalla vakava ääni. »Pentelettäkö se sinuun kuuluu luenko minä vai laulan!» punatakkinen huutaa. Lopettaa kuitenkin ja irrottaa keksinsä silta jo lähenee. Laskija pölkkyineen sillan alle, katsojat koskenpuoleiselle laidalle. Jo nielee vihainen virta tukkia ja vesi hyrskähtää saappaille. Mutta laskumies seisoo terhakkana.
Mutta teon edellytykset, valta, varat ja ennen kaikkea sisäinen halu tehtävään jäivät perinnöksi teon toteuttajalle. Ne laskivat itse asiassa perustuksen temppelille. Kuka silloin oikeastaan oli teon toteuttaja, eikö perustuksen laskija yhtä suuressa määrin kuin hän, joka työn suoritti? Ettekö nyt itse löydä lohtua sen lain ankaruudesta, jota kerran sanoitte pelkäävänne, kysyi Toini hiljaa.
Sillan alitse, poikkivuolteeseen kaikkein katseet jännittyvät. Kuohu halkee pärskähtäen, syvällä uiva puu tuskin hievahtaa laskija niinkuin permannolla. »Näittekö, näittekö? Kyllä se tiesi millainen orit kuohuissa kestää!» Pölkky kiitää, solakka vartalo kaartuu vasempaan, keksi ilmassa keinuelee. »Mutta mitä se meinaa, kun ei aijo kiveä kiertää?»
Kas, Suomen lahdella laiva läpi hyrskyjen kiidättää, min kokka kuultavi kultaa ja päivänä välkkyvi pää, ja ruorissa istuvi urho niin muhkea muodoltaan ken lie, kenen lienevi laiva? kävi huuto nyt kautta maan. Ja rantahan vierasta vastaan koko kansa se virtasi niin... jo nähtihin laivan laatu, jo laskija tunnettiin!
Pölkyn etupää lennähtää kohoksi oikealle »p le!» kuuluu kohun keskeltä punainen takki kauvas kuohuihin suistuu. Sillalla kohahdus, hätääntyneitä liikkeitä, rantatörmillä istujat nousevat. Punainen takki sukeltautuu kuohuista esiin. Voimakkaita uintivetäsyjä laskija pääsee suvantoiseen rantapoukamaan.
»Juovuksissa kuuluvat olleen», joku selittää. »Sen saattoi arvata, ei se ole selvän eikä viisaan tekoja!» »Entäs laskijat, niistähän tässä kysymys onkin?» joku utelee. »Mikä lie päästään paleltunut se toinen menee vaikka tuleen, jos vaan usuttaa että ei ole ketään, joka uskaltaa.» »Sitäpä! Vähän hullu se pitää ollakkin.» »Ei huoli vielä hullusta huutaa, on se kuuluisa laskija!» joku inttää.