United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Varta vasten lähteneet tänne Oulusta saadakseen Pyhää laskea», selitti laskumies. »Se niin.» »Jo tullaan Pyhälle», uudisti laskumies huutoaan. Ei vastausta. »Taitaa olla makeampaa uni», arveli laskumies ja niin jätettiin nyt herrat rauhaan ja laskettiin koskeen. Vinhakasti syöksyy taaskin vene kuohuissa ja samaa kiirettä kulkua tekee se lopulleen kaksi penikulmaa.
»Eikö sitä jo olla kohta Petäisen niskassa?» arveli Erkki, haukoteltuaan kylliksi ja selvittyään unesta. »Eihän tästä pitkältä ole enää, mikä lie parin tunnin matka», vastasi Jussi ja katsoi kelloansa. »Nyt on jo kaksikymmentä minuuttia yhdeksättä.» »Eipä ehditty Kajaaniin tälle vuorokaudelle. Se ei lähde laskumies enää koskille», arveli Erkki. »Eihän se yöllä.
»No työpaikka on ollut tässä entiseen aikaan kun tätäkin koskea on sauvottu ja noustu ihan ikäänkuin muitakin», arveli Erkki, katseltuaan rantasillan hajonnutta katkelmaa. »On siinä ukot puhkineet jos puskeneetkin», arveli laskumies.
Laskumies istuu perässä, huopailee, tupakoipi ja puhelee venemiesten kanssa, silmää matkan suuntaa ja ohjailee venettä selkävedelle. Kosken kohina jo kuuluu ja hyöky näkyy isommasti. Vikevämmäksi käy virta ja vene kiihtyy kulussaan. Kosken kohina muuttuu pauhuksi, koventuvaksi pauhuksi ja korkealle syöksyvien aaltojen taistelu näkyy täydessä uljuudessaan.
Hän oli välttävä kirjoitus- ja laskumies ja mitä hän itse osasi, sitä hän opetti lapsillensakin. Kaikki hänen lapsensa olivat hyviä lukijoita ja kotona oleva kirjasto tuli heille rakkaaksi ja suureksi elämän ohjeeksi. Vanhemmat rakastivat keskenänsä toisiansa ja lapsiansa, ja lapset vuorostaan vanhempiansa.
Niinkin on itsepintaista ihmistä, näetsen, ja vanhaan tapaan kiintynyttä, jotta ei kun mennä jatuuttaa vain entistä uulaa, eikä osaa ajatella, jotta uusi tapa voi ehkä olla helpompi.» Niin se laskumies haasteli laskiessaan. »Vaan eipä taitaisi enää olla sitä miestä, joka palkankaan edestä läksisi vetämään ja sauvomaan Pyhää», arveli Erkki.
Aikaa ja ruokaa ja vaivoja kuluisi siinä monetkin kerrat päälle palkasta.» »Onpa siinä vene saanut rusauksen», tuumi Erkki ja viittasi rannalla olevaa veneen puoliskoa. »Siihen laski mennä kesänä kallioon. Toinen mies hukkuikin», vastasi laskumies. »Itselaskijoitako ne olivat?» »Itsehän ne tohottivat.»
Laskumies lakkaa huopaamasta, vetäsee vielä muutamia henkisavuja ja kopistelee piippunsa. Vinhakasti rientää vene kohti ankaraa kuohua, kiitää nyt kuin taisteluhalusta kiihtynyt. Laskumies silmäilee koskelle, silmäilee tyynesti ja valmistaikse asentoon. Virta nielee ahnaasti venettä keula laskeupi huh!
Laskumies silmäsi vähän ajan perästä taakseen. Siellä tulla tohotti toinen vene juuri alaliepeessä. »Jokohan se meidän seuralainen joutui tuhon tielle?» arveli laskumies. »Ei se ollut tuo vene alkujaan meidän jälessä», tuumaili hän venemiehille. Muutkin katsoivat sinne. »Sehän oli se vene, jossa Liisa oli», arveli Katri. »Ei se tämä laskumies meidän jälestä, se oli toinen.
Vaan vakavana ja tyynenä seisoi laskumies perässä, teki levollisia, voimakkaita liikkeitä käännellessään venettä jykevällä melalla. Nyt hän kääntää veneen poikki virrasta ja laskee tuota suurta kiveä kohti, jonka alla vesi kuohuu kohisevana, vaahtoavana kihona... Menee, menee sen kiven selkään vene, eihän se miten kerkiä... Eipä se mennytkään.