Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Kun olisi se Janne pysynyt meillä, niin elot olisivat korjuussa. Leikkuu olisi loppunut aikaisemmin ja riihet olisi jo lopulleen puitu, sanoi Auno pitkän vaitiolon jälkeen. Kunpa niin olisi ollut, mutta eipä ollut, virkkoi Mikko jurosti. Auno oli taas tuokion ääneti. Olen jo sanonut ennenkin, että tämä talo on liian suuri meille, virkkoi hän.
»Kyllähän niitä palkan edestä aina olisi lähtijöitä», tuumi Jussi. »No, palkaksihan se tulisi, mikä pitää vedätyspalkkaa maksaa», arveli Erkki. »Palkaksi! Yhtä verran tulisi siitä palkasta ansioksi kuin sinulle tervanruukusta sulaa tappiota», tuumi Jussi. »Lopulleen kaksi penikulmaa palavaa koskea venettä nostaessa, meneehän siinä aikaakin kolme kertaa sen edestä mitä vetopalkka maitse maksaa.
Tuska, jonka vallassa Suur-isoäiti lopulleen kaksikymmentä kuukautta oli ollut, väikkyen sekavissa pelon ja toivon tunteissa miehensä ja poikansa kohtalosta, se tuska oli koskenut myöskin kovasti muihin heidän läheisimpiinsä.
Kysyi näin itseltään ja meni kotiinsa. Mutta ilta oli kulunut lopulleen ja päivä jo painunut kaupungin lähellä olevien kukkuloiden taa. Laivakin oli jo sisuksensa tyhjentänyt, ajanut veden ja höyryt vatsastaan ja ainoastaan pientä pihinää piti enää vihoviimeisen lämpimän liike koneen sisässä. Väkikin laivasillalla oli harvennut muutamaksi kymmeneksi, ja nekin alkoivat jo väsyä seisomiseensa.
Kolmas kuukausi kului lopulleen, tenttamina-aika oli menossa sivu. Silloin hänet nykäisi horrostilasta taas eräs nuori tuttava, joka tarvitsi tutkintotoveriä. Joo, kyllä minä tulen, kun kirjat annat, käyhän vain ilmoittamassa. Ensi viikollako mennään? Milloin tahansa, kyllä minä joudun. Mutta hän ei joutunutkaan sen nuoren miehen matkaan.
Hän kuuluu nykyisin olevan iloinen ja reipas maanviljelijä, jonka lyhyt tukka ja sotilasmaiset viikset vain enää muistuttavat menneitä aikoja. Hän on parast'aikaa valtiopäivillä, edustamassa »sukunsa valtiollisia mielipiteitä», mutta häntä odotetaan piakkoin kotiinpalaavaksi. Sillä toukokuu on lopulleen kulumassa tässä kertomuksessa.
Syyskuu oli jo kulunut lopulleen, mutta ilma oli vielä leuto ja kirkas, ja auringon säteet kimaltelivat ensimmäisten yökylmästen kirjailemilla puiden lehdillä.
Nainen, minä sanon, oli kuitenkin jo neljänkymmenen vuoden ikäinen ja siis oli nuoruuden sekä ensimäinen ihanuus että kukoistus käynyt lopulleen; sillä kovassa ilmanalassa kovettuvat myöskin muodot; mutta kuitenkin näkyi jäljellä olevan vielä jotakin nuorenmoisuutta: sitä ilmestyi katsannossa, joka on viimeinen kauneuden hengettären turvapaikka, kun hän muuttelee, viimein varsin pois paetakseen.
Vesi tippui hatun liepeestä, nenän päästä ja tukasta. Lopulleen oli juossut jo Pyhä, asettunut oli kuohu, aallot pitivät vain pientä kisaa ja vähän vaahdossa pisahtelivat vielä muutamia kertoja ennenkuin laskeutuivat tyynessä lepäävän lammen suvantoon. Viimeinen mutka oli tultu, rauhallisissa vesissä soudeltiin. Tyynenä lepäsi joki jyrkkien rantatörmäinsä sylissä ja välkkyi auringon paisteessa.
Varta vasten lähteneet tänne Oulusta saadakseen Pyhää laskea», selitti laskumies. »Se niin.» »Jo tullaan Pyhälle», uudisti laskumies huutoaan. Ei vastausta. »Taitaa olla makeampaa uni», arveli laskumies ja niin jätettiin nyt herrat rauhaan ja laskettiin koskeen. Vinhakasti syöksyy taaskin vene kuohuissa ja samaa kiirettä kulkua tekee se lopulleen kaksi penikulmaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät