Sinuhun ei silmää luoda, Ken sun näkee, väistyy pois; Hyväilyst' ei sulle suoda, Sillä kättä polttaa vois. Jokainen, jok' astuu luokse, Tuntein sinun tapojas, Kohta luotas poijes juoksee, Peljäten sun pistoasTähän vastas nokkonen: »Luoja loi mun tuliseksi; Koristusta minä en Saanut vaaran peitteheksi. Mut petät, kaunoinen!

Mua katumuksen nokkonen niin poltti, muut' että kaikkea, mi houkutellut ol' lempeni, nyt tunsin vihaavani. Niin mursi itsetuntemus mun mieltäin, ett' taintuneena maahan kaaduin; kuinka mun sitten kävi, tietää seikan syypää. Kun sydän taas toi mulle voimaa, Naisen tuon yksin-laulavaisen näin; hän yllein kumartui, virkkoi: »Tartu, tarraa minuun

CRESSIDA. Ja minä kasvan hänen kyynelvesissään, niinkuin toukokuussa nokkonen. PANDARUS. Kuulkaa! Palaavat taistelukentältä. Nouskaamme tuonne ylös, ja katselkaamme, kun kulkevat tästä ohi Ilioniin. Tule, orpana, rakas Cressida-orpana! CRESSIDA. Niinkuin tahdotte. PANDARUS. Tässä, tässä; tässä on erinomainen paikka; tästä me näemme mainiosti.

Mua katumuksen nokkonen niin poltti, muut' että kaikkea, mi houkutellut ol' lempeni, nyt tunsin vihaavani. Niin mursi itsetuntemus mun mieltäin, ett' taintuneena maahan kaaduin; kuinka mun sitten kävi, tietää seikan syypää. Kun sydän taas toi mulle voimaa, Naisen tuon yksin-laulavaisen näin; hän yllein kumartui, virkkoi: »Tartu, tarraa minuun

MENENIUS. Niin, satatuhat kertaa tervetulleet! Ma voisin itkeä ja voisin nauraa. Kevyt on mieleni ja raskas. Terve! Kirotut sisimmät sen sydänjuuret, Jok' iloll' ei sua katso! Teihin kolmeen Rakastuu Rooma aivan. Mutta tietkääs, Omenapuit' on kirpeitäkin täällä, Joit' ei voi maukkaiksi jalostuttaa. Soturit, tervetulleet toki olkaa! On nokkonen vaan nokkonen, ja hupsut On hupsun vehkeet.