Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Poisko Antin rahat?» huudahti Jukke, suusta sanaa katkaisten. Haamu tulistui yhä vihaisemmaksi, harmaista silmistä välähteli valkeiset ympäri teräsiä ja ennenkun Hanna kerkesi jatkaa, päätään punaltaen jatkoi: »Antin rahat pois? No kaikkia! Ne nuo akat pe leet, ne ovat kaikki kuni yhdestä pölkystä, niitä saapi hämmennellä ja pyöritellä kuni kutsua.
1 PALVELIJA. Poisko? Menkää itse pois! CORIOLANUS. Sin' olet mulle vaivaksi. 2 PALVELIJA. Mikä julkeus! Kylläpä teistä selvä saadaan. 3 PALVELIJA. Mikä mies se tuo on? 1 PALVELIJA. Kummallisin mies, minkä ikänäni olen nähnyt. En saa häntä pois täältä. Kuules, kutsuppa herramme tänne. 3 PALVELIJA. Mitä sinä, mies, täällä teet? Tiehesi oiti! CORIOLANUS. Mun anna olla; liettänne en tahraa.
Ja kun herkesi katselemasta, niin itkeä piti vielä vähäisen. Sitä hän oli tekemässä, kun Jahvikin tuli unisena ja janoisena hakemaan juomaa itselleen. Etköhän vain ollut itkemässä, siltäpä minusta näyttää, sanoi hän. Johan nyt ollaan joutavissa! Anna olla minun, elä tule. Ei mutta, mikä sinulle on tullut? Ei mitään, mutta minun pitää päästä kotiin. Poisko lähdet? Elä, velikulta, tuota aio.
"Lähettäkäät nyt joku tänne hänen haavaansa hoitamaan", lausui Labeo. Ennen pitkää tuli muuan palvelia, joka tutki hänen haavaansa ja tukotti sen yksinkertaisella tavalla. "Isä", sanoi Markus, "Sinä et saa jättää häntä tänne." "Kuinka niin? No, mitä minä voin tehdä?" "Sinun täytyy ottaa hänet pois." "Poisko? Mihin sitten?" "Kotiin." "Mitä minä gladiatorilla tekisin, kallis poikani?
Mitä niitä rupeaa leskiä ottamaan, ne muistelevat miesvainaitaan, onhan niitä tyttöjäkin, sanoi Pasanen. Niin, aivan oikein, sinä ymmärrät ne; sillä lailla olen minäkin ajatellut ... ja pojat ajatelkootpa mitä hyvänsä... Poisko jo lähdet; elä vielä, ollaanhan nyt täällä, ethän ole usein käynytkään. Tästä puoleen pitää käydä useammin, ja minä käyn myös siellä.
Fredrik pusersi kauniin, rakastavan olennon, joka murheellisena katsoi häneen tummilla silmillänsä, hyvin levottomasti sydämmelleen ja vastasi epävakavalla, värähtelevällä äänellä: "Ne ovat surun ryppyjä, ainoa, rakas Esterini sillä minun täytyy lähteä pois." Ester kalveni. "Herra Jumala!" huudahti hän, tarttuen hätäisesti sylin rakastettuansa; "poisko sinä lähdet? Minkätähden mitä on tapahtunut?"
Tokko lienette vielä maistanutkaan. BROBERG. Kiitoksia, minun täytyy tosiaankin mennä, on vielä töitäkin tänä iltana. ROUVA PENTTINEN. Mutta lupaattekos tulla uudestaan hyvin pian vaikka huomispäivän jo? BROBERG. En osaa sanoa. Paljon kiitoksia! Hyvästi! ROUVA PENTTINEN. Ilman teetä sepä ikävää. PENTTINEN. Poisko Ruuperi menee? Mitä hullua! Eihän tässä vielä ole päästy kuvalleen alkamaankaan.
Heillä ei ollut varaa syödä laivan kalliita ruokia. Ohimennessään kysyi Antti heiltä keveästi ja hiukan teeskennellyn reippaasti: No, poisko te tulettekin? Ettekö jääkään päivällistä syömään? He ottivat tahalliseksi loukkaukseksi Antin kysymyksen. Sointu kysyjän äänessä oli veriin saakka vihlaissut köyhäin miesten arkatuntoisuutta.
»Poisko vielä uudestaan? Ei, ei! Onhan täällä muita, joita ei niin paljoa kaivata kuin sinua ja jotka eivät niin paljoa voi vaikuttaa taistelun alkupuolella kuin sinä. Lähetä heidät sijastasi.» »Itse kukin paraiten tietää, mihin kelpaa, ja minä tiedän paremmin kuin kukaan, että rauhalliset toimet nyt yhtä vähän sopivat minulle kuin minäkään niihin.»
Muutamilla sanoilla ilmoitti Fredrik tuskallisesti kuuntelevalle tytölle, mitä juutalainen oli hänelle kertonut ja mitä hän oli lausunut kertomuksensa johdosta. "Ja sentähden", sanoi hän lopuksi, ollen olevinaan hyvin liikutettu, "täytyy minun lähteä pois!" "Poisko vai pois!" huusi onneton tyttö käsiänsä väännellen tuskissaan. "Entä minä?! Mitä sitte minusta tulee?!"
Päivän Sana
Muut Etsivät