United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROUVA AHLBOM. Tulehan ensin tänne likemmäksi kumminkin, että kysyn sinulta jotain. Kuulehan : joko hän kosasi? ROUVA LINDEMAN. Niin, joko hän kosasi? FANNY. Kuka? ROUVA RANK. Tohtori Broberg tietysti, kukas muu? ROUVA PENTTINEN. Sitäkö luulette, että hän sanoo. Ei meidän Vannylta niitä asioita kesken saa tietää ei oma mammakaan. ROUVA LINDEMAN. Meille voit sanoa
ROUVA LINDEMAN. Kyllä jos hän olisi ollut minun tyttäreni, niin kyllä olisin hänelle näyttänyt. Vanhemmat häntä kouluttaneet ja kasvattaneet. ROUVA RANK. Ja mikä hänellä oli hätänä täällä kodissaan? Sai kaikkea mitä vaan tahtoi ja omista vanhemmista lähtien kaikki häntä palvelivat kuin mitäkin fiiniä daamia.
Kun Vanny ei vielä ole antanut varmaa vastuuta. No, viimeinkin! Tuollahan ne nyt tulevat! ROUVA LINDEMAN. Totta tosiaan, eikös tule sitten! ROUVA RANK. No, ei minun päiviäni! Jokohan saavat tohtori Brobergin vävykseen? Silloin ne eivät enää mahdu nahkoihinsakaan. Pappa, kuulkaa, kun sanon. Mitä varten on viinakarahviini esillä? Ettehän vaan tarjoa sitä vieraille? PENTTINEN. Tarjoon tietystikin.
Kahta suunnattoman suurta tarjotinta kuljetettiin ympäri, toisessa oli kahvia, toisessa leivoksia, viimemainittuja vähintäin viittä, kuutta eri lajia. Kahvia vielä tähän aikaan illasta, suihkasi rouva Lindeman vieruskumppanilleen. Ei se Penttiskä tunne ihmisten tapoja enemmän kuin miehensäkään. Kaikista niitä nykyaikana kauppiaita tehdäänkin.
Sopii katsoa. Tämän minä sieltä sain juuri viime viikolla. Näin se on edestä ja näin se on takaa. ROUVA RANK. Nähkääs! Se on kuin valettu. Selästä varsinkin. Ei täällä saa noin hyvästi istuvia, ei vaikka mitä maksaisi. ROUVA LINDEMAN. Niin täällä? Ei puhettakaan. Tuskin Helsingissäkään. ROUVA RANK. Jospa sentään Helsingissä. Magazin du Nordista? ROUVA AHLBOM. En usko.
Ruotsiansa sen vaan pitää lasketteleman, vaikka sitten kävisi kuinka hullusti. ROUVA AHLBOM. Tässäkin talossa sitä konkurssia valmistetaan, muistakaa minun sanoneeni. ROUVA RANK. No, minähän sitä olen ennustanut aikoja sitten. Ei se tänlainen rehenteleminen muuta merkitse. ROUVA LINDEMAN. Ja niin turhamaisiksi kun ne ovat tulleet. Että mattokin jo tilataan ulkoa.
ROUVA RANK. Me lupaamme, ettemme virka kenellekään mitään. ROUVA AHLBOM. Saat olla aivan huoletta. ROUVA LINDEMAN. No, tunnusta pois. Hän kosasi, ja sinä myönnyit, eikö niin? Niin on, näkyyhän se silmistäsikin. Toivotan onnea! ROUVA RANK. Niin, onnea vaan, onnea, onnea! ROUVA AHLBOM. Onnea saan toivottaa minäkin, sekä tyttärelle että äidille. ROUVA LINDEMAN. He eivät tahdo vielä julkaista
Kuvernöörin pojan kanssa ne ovat niin tavattoman hyviä ystäviä, aivan joka päivä kuvernöörin poika käy siellä Alfredin luona. Oletteko kuullut, mitä kuvernöörska on sanonut koetti rouva Lindeman keskeyttää. Mutta rouva Ahlholm korotti äänensä. Ja tässä tuonoin kun oli kipeänä, niin kohta laittoi hakemaan Alfredia sinne leikkimään kanssaan, Plewnaa, vai mitä he pelanneet
PENTTINEN. Kello kuus' käskin. Muistutin vielä moneen kertaan. ROUVA PENTTINEN. Olisivatkohan saaneet esteitä? ROUVA AHLBOM. Vai tulevat Fellmaninkin? En tiennytkään, että olette kanssakäymisessä. Entäs tohtori »Spruuper»? Milloinka hän on tehnyt visiittinsä? ROUVA PENTTINEN. Voi, aikoja sitten! Hän on ollut meillä monet kerrat. ROUVA LINDEMAN. Monet kerrat? Soo, soo!
ROUVA RANK. Salakihloissa ensin, sehän on tavallista ROUVA AHLBOM. Hs, hs, hs! ROUVA LINDEMAN. Hs, hs, hs! ROUVA PENTTINEN. Tohtori Spruuper on hyvä ja istuu. Vanny, nosta tuoli! BROBERG. Kiitoksia, ei minua varten, minun on jo lähteminen, pyydän vaan sanoa jäähyväiset. ROUVA PENTTINEN. Poisko nyt jo? Ei, herran tähden, ei millän muotoa. Vastahan totikin tuotiin sisään.