Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Ensimmäinen, joka julkisesti esiytyi asian oikeaa laitaa paljastamaan, ei ollut sen vähäpätöisempi henkilö kuin Goethe. Hän kirjoitti Weimarin sanomiin artikkelin, jossa hän ensinnäkin huomautti, että Guzla on anagrammi Gazul'ista; sitten kertoi hän tehneensä tutkimuksia Maglanovitsh'ista ja vakuutti niiden nojalla voivansa väittää Gazul'in tekijää vain kuvitelluksi illyyriläiseksi laulajaksi. Tietysti ihmettelivät saksalaiset lukijat runoruhtinaansa terävää silmää. Mutta olisivatkohan niin tehneet, jos olisivat tienneet, että Goethe sai tietonsa juuri Mériméeltä itseltään. Kun näet eräs ystävä yllämainitun paljastuskyhäyksen Mériméelle lähetti, vastasi tämä ivallisesti: "Goethen ansioita Guzlan tekijän keksimisessä vähentää kuitenkin se seikka, että minä itse lähetin hänelle kirjan, nimikirjoituksellani ja selityksellä varustettuna, erään Weimariin poikkeavan venäläisen muassa. Goethe on tahtonut esiytyä keksijänä voidakseen olla sitä ivallisempi". Goethe ei muuten ollut mikään vampyrismin ja kaikellaisia muita julmuuksia käsittelevän ultraromanttisen kirjallisuuden ihailija, vaan piti hän koko suuntaa sairalloisen mielikuvituksen tuotteena. Ylevältä kannaltaan ymmärsi hän kuitenkin äärimmäisyyksilläkin voivan kirjallisuudessa olla arvonsa. Oikeastaan oli ranskalaisten tarkoitus vain laajentaa runomuotoja, mutta muodon mukana luopuivat he entisestä sisällyksestäkin, hän sanoi. Kirjallisuudelle kokonaisuudessaan voi siitä ollakin hyötyä, mutta yksityisille kirjailijoille on tällainen suunta vahingoksi.
Niin, että olisivatkohan nuo pojat, joista puhuttiin, aivan noin kiireisiä, jos sinä olisit köyhempi. Viija oli luvannut olla pahastumatta, mutta jaksamista siinä taisi olla. Pois hän sen painoi ja myönsi että mitenhän mahtaisi olla. Mari taas jatkoi: Saanko sanoa kenen mielestä sinä sittenkin olisit yhtä hyvä? Elä sano. Ettäkö arvaat? Enkä arvaa.
Tietänet ehkä jotakuta niistä vanhoista Tschuudilaisten haudoistakin, joita löytyy Wienajo'en tienoilla; olisivatkohan nekin sekä kansan muistia, että niiden rakennuksen, niissä löyttyjen kalujen ja muiden merkkiä myöten saman kansan hautoja, kuin ne, joita Sibiriassa löytyy?
Onko tämä unta vai totta? Olisivatkohan oikein kihloissa? No, sittenhän koko minun toivoni, koko minun onneni olisi ! Oi, kavaluutta! Oi, petollisuutta! Sano hänelle vaan, että jos semmoista laiminlyömistä vast'edes tapahtuu, niin lähetän postin takaisin kirjoineen kaikkineen, sano se hänelle! Niin, mutta kenties luutnantti on kosinut kirjeellisesti?
"Olkoon sellainen vääryys kaukana minusta, mutta ensimmäinen palkinto urhoudesta tulee kuitenkin 'siniselle'." "Mitä sitten sanotte maamiehistänne, suomalaisista? Olisivatkohan he tyytyväiset teidän palkinnon antoonne?"
PENTTINEN. Kello kuus' käskin. Muistutin vielä moneen kertaan. ROUVA PENTTINEN. Olisivatkohan saaneet esteitä? ROUVA AHLBOM. Vai tulevat Fellmaninkin? En tiennytkään, että olette kanssakäymisessä. Entäs tohtori »Spruuper»? Milloinka hän on tehnyt visiittinsä? ROUVA PENTTINEN. Voi, aikoja sitten! Hän on ollut meillä monet kerrat. ROUVA LINDEMAN. Monet kerrat? Soo, soo!
Tiesivätkö he ollenkaan Heikin kodista? Ja olisivatkohan ottaneet syliinsä, jos sinne heidän luokseen olisi mennyt? Se oli heidän kotinsa tuo ja he saivat aina kulkea lautaläjien luona ja katsella savupiippua ja laittaa koskeen myllyjä. Uh, kuinka se kohisi; välistä kovemmin ja välistä hiljemmin! Näkyi navetan katon yli jotakin ruukintapaista, mutta ei se tämmöistä ollut. Tämä oli varmaan toinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät