Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Minä kustannan, minä hankin rahoja. HANNA. Kuuleeko mamma, kuinka hyväsydäminen hän on? JUSSI. Puhu siinä nyt hyvistä sydämistä! ELISABETH. Mutta millä sinä, Jussiseni, rahoja hankkisit, paremmin kuin Hannakaan? JUSSI. Työlläni. Sepä kumma, ettei tänlainen mies maailmassa työtä löytäisi. Minäpä en ota sinun rahojasi. Jonkun keinon vielä keksin, millä itse pystyn ansaitsemaan.
Vaikka onhan niitä muita jäljellä. Paljonkin muita. MATLENA. Nuku nyt, nuku! Heitä pois mielestäsi nuo asiat. Meillä on aikaa miettiä niitä sittenkin taas, kun heräät. TOPRA-HEIKKI. Sinä, Matlena! Oma tyttöni! Kultanuppuni! Pidätkö sinä minusta nytkin vielä? Vaikka olen tänlainen pahantekijä. MATLENA. Minun silmissäni olet kuitenkin hyvä, parhain kaikista. Mutta nyt et saa virkkaa enää mitään.
Sinä olet aina iloinen ja ystävällinen, minä tänlainen pahaluontoinen, ylpeä ELLI. Ei, Anna, et sinä ylpeä ole, suotta ne sinua siitä moittivat. Toisin täällä tuulee, toisin ämmät luulee. ANNA. Mene nyt, Elli, ettet vallan myöhästy. ELLI. Ja kuinka kauvan saan olla? ANNA. Ole niin kauvan kuin tahdot vaan. ELLI. Niin kauvan kuin tahdon vaan! Kiitoksia, tuhansia kiitoksia!
Tämäkin olotila, tämä tänlainen sieluton eläminen, unessa tai pyörryksissä horjuminen, oli tukalata kovin, mielellään hän senkin olisi vaihettanut minkälaiseen muuhun hyvänsä, ei kuitenkaan noihin kauhistuttaviin näkyihin. Niitä jos hän tietäisi tulevan, aventoon hän sitä ennen menisi. Hellu parka katsoi häneen vähän väliä; kummasteli kai hänen puhumattomuuttaan. Mitäpä hänellä oli sanottavaa?
"Eikö mainita, että ne tuntevat toisensa jostain taikakalusta. Maltas... Se on tänlainen ... katsoppas..." Villon tarttui esineesen, jonka kuninkaallinen käsi hänelle ojensi, ja vei sen likemmäksi kolmisydämmistä lamppua, joka riippuen katosta alas, valaisi tätä kohtausta. Se oli yksinkertainen rautasormus, jonka kannassa saattoi eroittaa esiin pistävän, kömpelösti valetun liljakukan.
Tänlaista siivoamis- eli kivittämistyötä tehdessään huomasivat meidän pojat erään kerran muutaman turkkilaisen ruumiin kamalat aaveen näköiset kasvot pistävän mudasta esiin, tämä näkö suututti kivenlaskijaa, sillä tänlainen työ et muutenkaan ollut aivan mieluista.
Ruotsiansa sen vaan pitää lasketteleman, vaikka sitten kävisi kuinka hullusti. ROUVA AHLBOM. Tässäkin talossa sitä konkurssia valmistetaan, muistakaa minun sanoneeni. ROUVA RANK. No, minähän sitä olen ennustanut aikoja sitten. Ei se tänlainen rehenteleminen muuta merkitse. ROUVA LINDEMAN. Ja niin turhamaisiksi kun ne ovat tulleet. Että mattokin jo tilataan ulkoa.
PELTOLA. Vai vannot sinä vielä sielusi helvettiin, sinä kurja. Mutta katsopas tätä! HELENA. Mitä? tuo huivi? PELTOLA. Ahaa, jokos kalvenet? HELENA. Jumalan tähden, sanokaa, mitä tarkoitatte tuolla huivilla? PELTOLA. Niin, huomaatkos, sinulla ainoastaan on tänlainen huivi nähty, ja sinun omaksesi voi ken tahansa sen todistaa. HELENA. Enhän sitä kielläkään.
Varsin pelottava hetki on tosiaankin se, jolloin näin saamme katsella omaa heikkouttamme ja viheliäisyyttämme silmästä silmään. Tulemme näin selvemmin tuntemaan oman sisällisen elämämme, jota me ennen, silloin kuin ei mikään vielä häirinnyt ulkonaista hurskauttamme, tarkastelimme itsekylläisen tyynesti, jos sitä milloinkaan syvemmälti ajattelimme. Mutta tänlainen nöyryytyksen hetki saattaa terveellisesti mullistaa olevat olomme, se saattaa kerran tuottaa meille mitä runsaimmat hedelmät. Sillä tänlaisena hetkenä ei selvene minulle yksin oma heikkouteni, vaan muittenkin; kun synti näin salaman leimauksena sattuu sydämeeni, avautuvat silmäni samassa näkemään, miten monia tuhansia synnin mahdollisuuksia liikkuu sekä minun että kaikkien muitten Adamin lasten sydämessä. Oman lankeemiseni kautta olen oppinut tuntemaan ja käsittämään koko ihmiskunnan lankeemuksen; itse ollen katumuksen ja epätoivon vallassa käsitän myös koko ihmissuvun synnin tuskan. On ikäänkuin olisi pieni lieve kohotettuna siitä hunnusta, joka verhoo suurta, salaperäistä maailman draamaa: valon ja pimeyden taukoamatonta taistelua.
Sinne on eri sisäänkäytävä, mutta en voinut tuoda teitä sitä tietä, kun siellä vielä istuu muutamia päivällisen jälkeen. Eikö se kumminkin anna paljon huolta tänlainen toimi? Kyllähän se antaa huolta. Ei tahdo oikein hyvin kannattaa, kun täytyy antaa melkein liian huokealla, ja muutamat sitten vielä jättävät maksamatta. Niin, kyllähän se huolta antaa. Mutta ei se mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät