Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Mutta hän oli toivonut Eulaliinan ymmärtävän, että hän puhuu sitä ainoastaan papillista velvollisuuttaan täyttäen, valistaakseen ja lohduttaakseen. Ja sitte myöhemmin, kerran velan korkoja maksaessaan, oli hän jatkanut.
Kysyn jok'ainoalta kunnialliselta sielulta onko papillista se, että tahdotaan kiihoittaa työväki esivaltaa vastaan, kuten pastori tekee, eikö täällä muka ole kylliksi tyytymättömyyttä ja rauhattomuudenhenkeä ilmankin, että pastorin vielä sitä tarvitsee ruveta yllyttämään? Mitenkä, enkö minä sitten ole oikeassa?"
Kuulemisen puolesta tuo suuren suuri huone on ihmeteltävä, sillä saarnaaja, joka puhui puhelavalta eikä saarnastuolista ei ensinkään tuntunut vaivaavan ääntänsä saattaaksensa sanansa monelle tuhannelle kuulijallensa tajuttavaksi. Mutta katselkaamme jo itse saarnamiestä. Yksinkertainen takki yllään, virkapukua, papinkaulusta ja kaikkea muuta papillista tunnusmerkkiä vailla hän seisoi lavallaan.
Jos taas muuttaisin saarna-tuolin asemaksi, josta koettaisin hankkia itselleni kunniata ja mainetta kaunopuheliaisuudella ja runollisessa muodossa esittelemällä uskonnollisia mietteitäni, niin luulen, että väärinkäyttäisin kokonansa papillista virkaa; suurella pelvolla näin siis sen päivän lähestyvän, jolloin minun oli lähteminen yliopistosta ja lopullinen päätös tehtävänä.
Mutta hän meni ensin pastorin luo kysymään, mitä hän arveli suutelemisesta. "Riitelisiköhän se minun papillista arvoani vastaan?" kysyi lukkari. "Suudelkaa te vaan, minkä jaksatte, Suhr", vastasi pastori. Ja lukkari meni Swartin emännän luo, kumarsi hänen edessään ja yks kaks! suikkasi hänelle suuta vasten huulia. "Oh, herra jesta, lukkari!" huudahti eukko säikähdyksissään.
Vanha provasti, joka saarnaansa mietti ja raamattua luki, katsahti ylös klasi-silmäinsä päällitse ja näki kiistan nuoren papin ja unilukkarin välillä. "Mikä on?" kysyi hän. "Herra pastori ei ota kasukkaa päällensä, vaikka on rippi-pyhä," ilmoitti unilukkari. Nuoren pastorin nimi oli Samuel Santalainen, vaikka hän oli papillista sukua ja hänellä vanhempi sukunimi.
Sitten jatkoi hän: Aioin etsiä vanhalta kappalaiselta, mitä sitten löysin nuorelta apulaiseltamme papillista lohdutusta. Sentähden tavoitin mennä ruuhella kappalaisen puoleiselle rannalle. Eikö kenen tahansa hurskaan miehen lohdutus olisi ollut yhtä luotettava kuin papin? kysyi kanttori. Sitä en epäile; mutta se ei johtunut mieleeni. Johtaahan niin usein tottumus tekojamme, myönsi neiti.
Nyt selveni hänelle, että papin tulee olla pappi hengessä ja totuudessa, muuten on hän kelvoton kantamaan papillista pukuaan. Voi häntä, joka ajattelemattomasi ja leivän tähden antausi sille uralle, ja totisesti saa hän rangaistuksensa, tuon rangaistuksen, joka nyt niin armottomasti painoi häntä: istua kuolinvuoteen ääressä, kuulla huudettavan lohdutusta ja apua, eikä voida auttaa.
»Riitelisiköhän se minun papillista arvoani vastaan?» kysyi lukkari. »Suudelkaa te vain minkä jaksatte, Suhr», sanoi pastori. Ja lukkari meni Swartin emännän luo, kumarsi ja yks kaks! suikkasi hänelle suuta vasten huulia. »Oh, herra jesta, lukkari!» kirkasi eukko säikähdyksissään.
MIINA. Hän ei ole millänsäkään harpatessaan silloin tällöin vähän liian kauas tekstistä. Siinä ei tosin olisi mitään pahaa. Eipähän ole sitten tuota papillista velliä. Papillista velliä! No sinä löydät kanssa sanan, mikä paikalle sopii. MIINA. Mutta hän ei pysy aina edes raamatun pohjallakaan. Kun hän esim. puhui Bileamin aasista
Päivän Sana
Muut Etsivät