Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Hänen kohtalonsa ei nyt ole niin kiinitetty minun kohtalooni, kuin se olisi jos olisimme avio-liitossa. Sitäpaitsi jos veressäni ja aivoissani on kätkettynä siemen tuohon onnettomaan himoon, niin uskallanko minä antautua mahdolliseen vaaraan jättää tämä kirous perinnöksi pienelle lapsi-paralle?
Minä en koskaan uskaltaisi pyytää teitä vaimokseni. TOINI. Surunne liikuttaa minua. HEIKKI. Armahin, suloisin, neiti Sidensnöre! Uskallanko päättää sanoistanne, että te, ei, se on liian rohkea ajatus! TOINI. Jalo nuorukainen, olkaa hyvässä toivossa, minä tiedän keinon, millä tuo este saadaan poistetuksi. HEIKKI. Te tiedätte?
Hän tahtoo ehkä nähdä, uskallanko mennä«. Kyösti lähti kulkemaan. Mutta nyt kuului syvä huokaus, syvempi kuin äsken metsässä. Kyösti huusi kovemmalla äänellä: «Onko siellä ketään? Vaan kun hän pitkän aikaa seisottuaan ja silmäiltyään ympärillensä ei mitään nähnyt, ei mitään, kuullut, rupesi pelko tuntuvammasti tunkeumaan häneen.
Tunnen semmoista väsymystä JUNG. Rouva Bertha en tiedä uskallanko Tuo kukkakin tuossa tukassa niin vaivaa minua. Se on varmaan rautalanka, joka JUNG. Minä autan minä autan jos saan luvan BERTHA. Niin, jos olisitte niin kiltti. Mutta hiljaa hiljaa JUNG. Tälläkö tavalla? Kas niin odottakaa BERTHA. Ai, ai, se pistää se pistää JUNG. Eikö nyt ole parempi ? BERTHA. Ehkä en tiedä
"Uskallanko kysyä, mikä on aikomuksenne, herra rovasti?" uteli Malla. "Jos tiedän sen, niin voin paremmin suorittaa tehtäväni." "Minä tahdon meille paremman esivallan", kertoi Haerkepaeus.
»Hyvin puhuttu», vastasi tilanhaltija. »Mutta uskallanko kysyä, mitä tällä kunniallisella miehellä on näin kaukana kotipaikaltaan tekemistä ja miksi hän etsii veli Ardshielia? Minä käsken täällä, se minun täytyy sinulle sanoa. Olen useimpain näiden tilojen kuninkaallinen käskynhaltija ja minun jäljestäni tulee kaksitoista ruotua sotamiehiä.»
KVEESTORI: Pelkäävät sinua. Odottavat sinusta toista Neeroa. Se on hyvä niin. Sanoppa sinä, minun herkin tuntosarveni, mitä odottavat patriisit minusta ne vanhat sukuylimykset kodeissaan, missä ei hovin kulta kimaltele, vaan asuu vanhan Rooman henki hiljaisessa puolipimennossa. Oletko urkkinut, niinkuin olen käskenyt? Sinä vaikenet? KVEESTORI: En tiedä uskallanko ?
Mutta keskellä tätä helpoitusta leimahteli aina ajatus: »Kuinka paljon onkin minun poikani kadottanut tässä naisessa! Oletko sinä ehkä syypää siihen?» Kuin Kornelia nousi ylös pois mennäkseen, Holt sanoi: »Uskallanko uskallanko minä toivoa saavani nähdä teitä vielä kerran?» »Minä tulen niin kauvan kuin jaksan.» »Vai niin nythän minä näen ette tekään ole terve.» »En.»
Hän meni suoraan Eugenin luo ja sanoi nöyrästi ja matalalla äänellä, mutta niin selvästi että se kuului yli koko huoneen: "Olen hyvin pahoillani että tänä aamuna laiminlöin tehtäväni, mutta syy oli se, että sain sähkösanoman että äitini on pahasti sairastunut. Uskallanko pyytää, että heti saisin matkustaa kuolevan äitini luo?"
No, mitä sitte on tapahtunut? *Kaisa*. Se on salaisuus, nähkääs, hirveä salaisuus; en tiedä, uskallanko puhuakaan sitä teille. *Maija*. Tottahan, Kaisa, kerro toki, mikä se on. *Matti*. Kerro pois, kerro vain, muutenhan ihan halkeat. *Kaisa*. Häpeä vähän, mylläri, osaan minä olla vaiti ja osaan puhuakin, miten milloinkin johtuu mieleeni.
Päivän Sana
Muut Etsivät