Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Minä kätken mieleeni joka sanan. Ei, Leena kulta. Emme ymmärrä toisiamme. Te käsitätte kaikki toisin kuin minä. Mutta viekää Martille viimeinen tervehdykseni. Ehkä tein hänelle eilen illalla vääryyttä. Koska kuningas ja valtakunta on antanut hänelle anteeksi, olisi minunkin pitänyt. Tähän saakka on se minusta näyttänyt mahdottomalta, nyt sen teen mielelläni.
Minkätähden pitää minun totella? Minkätähden pitää minun hillitä luonnettani ja tahtoani ollakseni muille mieliksi? Miksi? Oi, vapaus, vapaus! Olen saanut Volneyn «rauniot» S:ltä. Minä kätken sen näiltä hurskailta, turhanaroilta ihmisiltä; mutta yöllä, ensi yönä kun he ovat ummistaneet silmänsä uneen, aion valvoa ja lukea sitä. Vaskipiirros sen alussa miellyttää minua kummallisesti.
Kolmenhan tunnin päästä Julia herää. Mua kovin manaa, kun ei Romeon tiedoks Tää kaikki ole tullut. Kerran vielä Kirjoitan hälle. Julian tänne kätken, Siks kunnes Romeo saapuu. Poloinen! Elävä ruumis mailla kuolleitten! Kolmas kohtaus. Kirkkotarha; ja siinä Capuletin sukuhauta. PARIS. Tuo soihtu tänne, poika; mene syrjään; Ei, sammuta se, näkyä en tahdo.
Kenties olikin niin, sillä riippuu niin äärettömän paljon siitä, miten katsoo? Sydämeni pohjaan kätken kuitenkin kaikki hänen sanansa, sillä senhän ainakin saan tehdä, ja kun tulen oikein surulliseksi, saan uudestaan miettiä niitä hänen sanojaan, jotka tekivät minulle niin äärettömän hyvää hetkellä, jolloin, epätoivo asui sielussani.»
Ma muistan ja se muisto nyt mun murtaa kuvanne hyvän, rakkaan, isällisen, kun eloss' ennen opetitte mulle inehmon kulun kuolemattomuuteen. Ma kuinka teitä tuosta kiitän, soipa on kieleltäin, niin kauan kuin ma elän. Mut mitä elämästäin ennustatte, kirjoitan, kätken naista varten, joka sen selittää, jos hänen luokseen saavun.
Syvemmälle rintaani Kätken hurjan syömmeni, Siellä riehukohon vainen. Raivotkoon ja pauhatkohon, Kyllä tyyntymähän saan sen Konsa vaivun kuolohon. Sillä tääll' ei rauhoa Sydämmeni saavuta. Vasta haudan tuolla puolla, Siellä syömmein levon saa, Oi, jos saisin ma jo kuolla, Tervetullut, kuolema! Elias. Yks' ompi tunne mun syömmessäin Ma kertoa en sitä voi.
Sentähden lienee parasta, että kätken itseni johonkin näistä pensaista ja makaan siinä hiljaa, odotellen sitä kohtaloa, minkä Jumala minulle suonee. Ja älä sentään kokonaan epäile pelastustani, Ranald, sillä olenhan minä Saksassakin ollut yhtä pahoissa pulissa varsinkin muistan, että onnettomassa Nördlingenin tappelussa jonka perästä menin toiseen palvelukseen »
Povessani Ne kätken tarkoin, ja jos väsyneenä Ma kasvattaja-äidin helmaan uuvun, Ne toistavat mun urhollisna olleen. Suutelee kukkasia. Sun eestäs, isänmaamme eestä aina! MARIA. Voi hyvin! Hän lähtee ulos oikeanpuolisesta sivu-ovesta. Werner viipyy ajatuksiin vaipuneena. Viides Kohtaus. Luutnantti Werner. Anna. ANNA, lähestyy Werneriä hiljaa ja silmät maassa. Hyvästi nyt, herra Gustav!
IMOGEN. Mielisti; kunniani turviss' on se, Kosk' osakas on mieheni; sen kätken Ma makuusuojaani. JACHIMO. Se kirstuss' on, Väkeni sitä valvoo. Saanko vallan Sen teille lähettää vain ensi yöksi; Huomenna laivaan astun. IMOGEN.
Se leijonaan on liki liittynyt, Selällään maaten tuota hyväilee se Ja, kun se nukkuu, tekee mitä tahtoo. Nuor' olet metsämieheks; jätä tuo! Käy mukaan, minä vaskilehden hankin; Nuo sanat siihen teräspiikill' uurran, Ja kätken sen. Vois ärjy pohjainen Hajoittaa hiekan kuin Sibyllan lehdet; Siit' ota sitten selvä! Mitä, poika?
Päivän Sana
Muut Etsivät