Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Sill' vahvat siivet on kuin kotkalla, Ja kynnet suuret päälliseksi, arvaan, Kun kivärillä varustettu oot? HALONEN. Ei niin! se pieni kyyhkynen on vainen, Mi koppilossa istuu kukertaa. Vaan, näätkös, jos ken tänne tulla sattuis... ANNA. Tänn' ei tuu kenkään, tällä aikaa suinkaan. Sull', ukko, tahdon neuvon hyvän antaa, Sa Vappua ja ruokaa, viinaa käy, Sill' aikaa vahtina ma viivyn täällä.
Lämpöä, tuot' Etelättären heimoa, en kovin suosi, Hänpä se, luulen ma, taas kohtakin valtani vie. Vappu. Jo kevään kulta-päivynen Säteilee korkealla; Jo lirittääpi leivonen Nyt taivaan kannen alla; Jo peipot puissa tirkuttaa, Ja teeret, kyhkyt kukertaa. Oi, kuulepas, kuin kajahtaa Nyt laulu ihmistenki!
Maaliskuun raitis päivä on tuskin noussut yövuoteeltaan ja koreilee vielä rusottavalla aamuvaipallansa; hanki kannattaa. Otan sukset jalkaani, pyssyn viskaan olalleni. Kaikkialla on mäkiä ja kinoksia viljalta, mutta tuolla Huunukan harjulla, Impiniemen tutkamessa teiret kukertaa, pyyt pyrähtelevät. Sinne läksin.
AINA. Myös Luojan kaikkiin luotuihin. KILPI. Voi olla mahdollista! Ompikin Se aivan varmaa. Vaari, jospa sa Tietäisit, kuinka linnut kukertaa Ja suullaan toinen toista suutelee! Oi, metsä kaikki silloin kaikuilee! Sun sydämessäs, Aina armainen, Kuin kauniisti soi kaiku luontainen! AINA. No, vaari... KILPI. Mitä, Aina armahain?
Luonnossa on voimaa ja väkeä, ja viimeiset verensä se poskilleen vetää, niinkuin kutsuisi kaiken maailman kauneuttaan katsomaan; vaan samalla se on herkkä, ja hienoa tunnetta täysi ja omaa kuihtumustaan aavistelevaa kaihoa. Linnut lentävät kesän viimeisiin kekkereihin ja ihastuvat emonsa antimiin. Jo kukertaa teiriparvi kuin keväällä vaarojen rinteillä.
Mies aimo hänest', arvon mies, on saanut, tiedän sen, kuin onkin silmät harillaan ja otsa kapoinen. Sit' onnen poikaa: nuorikost' on kaksoiset, ja kas, kuin kuuma veri, tunteen ele kuinka riehakas! Hän silmin ahmii armastaan ja käsin kajoaa ja nostaa, nyppii poskea ja kylkeen kutittaa, kuin teirikukko kukertaa ja hyppää lasten luo, ja isänsuukon pallukoille punasuille suo.
Ja emäntä on herttainen, on hyvä niin ett' oikein, Hän paistit ja ruohotkin saa maistumaan, Hän lapsiparvess' askaroi, hän toimittaa ja hyörii, Kuin lempeä mettis-emo huoneissaan. Tääll' ympärill' on hongikko, joss' oravia juoksee. Mä istun ja kuulen: teiret kukertaa. Kas, tuolla kerttu ahkera kuin käenpoikaa ruokkii, Tuo joutilas minua noin muistuttaa!
Sen kuultuansa lakkasi Tiina paikalla värttinäänsä pyörittämästä ja Pekkakin, joka peräpenkillä haravan vartta vuoleskeli, taukosi työstään jotakuta ongelmaa keksiäkseen. Tiina ehätti heti äidillensä selitettäväksi arvoituksen sanoen: "teiri puussa, suolet maassa, vielä sittenkin kukertaa; mikäs se on, äiti?"
Päivän Sana
Muut Etsivät