Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Vaikk' kivihohtein säihkyy vaattehes, Ei sädekään käy yöhön sydämes. Sen aikaa tiedän. Näin sun unissain Ja synkän yön näin sydämessäs vain Ja käärmeen näin, mi syö sun sydäntäs, Näin, kulta, kuink' on kurja elämäs. Niin, kurja oot, en vihaa kanna, en; Oi, kulta, jäimme kurjiks kumpikin. Siks kuin saa kuolo sairaan sydämen, Oi, kulta, jäämme kurjiks kumpikin.
Näin virkkaa uniukko kurillaan, Ja tämän peilikuvan nähdä saammen. Tuo mies käy vihkituoliin: morsian On kultani. He lausuu: "rakastan!" Ja tuhat perkelettä ilkkuu: "amen!" En kaiho, en, jos sortuis sydänkin, Sa, kulta entinen! miks kaihoisin! Jos onkin vaattees helmihohteiset, Yön sydämessäs synkistyttää net. Sen tiedän jo.
Mutta En voinut nostaa kättä vastaasi, Kun tiesin pakanan sun pettäneen, Ja sydämessäs jalo viha kiehui. Taas hengelläni sua palvelen, Jos hävität tuon palveluksen irstaan, Min uhriks joutuu Israelin immet. Niin kirouksesta kansa vapahtuu, Ja siihen kasvaa jalopeuran voima, Kun puolestasi kostamaan se rientää.
Sun laitas sentään onpi toista aivan; Sä säilyttää voit, mit' ei kukka voi, Sä säilyttää voit lempes lahja taivaan, Jok' elon syksylläkin vihannoi; Kun rinnan täyttää lempi, rakkaus, Ain' onnellakin siell' on asumus. Siis lemmenkukka alat' tuoksuvaisna Sun sydämessäs onnen tuottakoon! Ja Herran armolähteet uhkuvaisna Ne virvoitusta kyllin vuotakoon!
Sulle Se koittanut on tänään, pispa Henrik! Sa olet kristittyjen päämies, siksi Suon arvollesi nyt sen kunnian, Ett' tuomiosi kansan käräjissä Es-isäin tapain mukaan julistetaan. Hoi miehet! Kutsukatte väki kokoon! Me käräjiä kohta pidämme Tuoll' luona vanhan tammen! Joutukaa! PISPA HENRIK. Sun järkes, Lalli, ompi pimitetty Ja vihan henki raivoo sydämessäs Vaan varo mitäs teet ja mitäs sanot!
AINA. Myös Luojan kaikkiin luotuihin. KILPI. Voi olla mahdollista! Ompikin Se aivan varmaa. Vaari, jospa sa Tietäisit, kuinka linnut kukertaa Ja suullaan toinen toista suutelee! Oi, metsä kaikki silloin kaikuilee! Sun sydämessäs, Aina armainen, Kuin kauniisti soi kaiku luontainen! AINA. No, vaari... KILPI. Mitä, Aina armahain?
Sinun autio, hävitetty ja turmeltu maas on silloin ahdas oleva asuakses, koska raatelias sinusta kauvas pakenevat. Vielä sinun hedelmättömyydes lapset korvihis puhuvat: ahdas on minulla sia, istu puolees, että minäkin asuisin sinun tykönäs. Mutta sinä olet sanova sydämessäs: kuka nämät minulle synnytti? sillä minä olin hedelmätön, yksinäinen, ajettu pois ja syösty ulos.
Sä etsit, löysit, solmesitpa liiton, Sait toisen puolen omaa itseäs, Ja töihin, toimiin innostusta siit' on, Kun vastaan tuikkaa silmä lemmekäs. Ja lepo, rauha, joka tähän asti Juur harvoin löysi tietä ovelles, Nyt sydämessäs asuu vakavasti, Ja huvimajan laatii povelles. Ain' elon kenttä sullen vihannoikoon, Ja hedelmiä kantakohon myös! Ja iltakello suloisesti soikoon.
Myös sydämessäs sulla Oli täysi majoitus. Mut kastraatit ne voihkii, Kun läksin mä laulamaan; Ne voihkii ja ne oihkii: "Sa laulat niin karkeaan." Niin alkaa laulun oivat Nuo äänöset pienoiset, Kuin kristalli ne soivat, Nuo hienot ja vienoiset. Ne laulaa lemmenvaivan Ja lempivän hekkumaa; Ja naiset itkuun aivan Tuo taidenautinto saa. Suomentanut *Oskar Uotila*.
On täytettäväs "vaimon kutsumus", Ja siihen sulle Herran siunaus! Yljälle. Useesti kuullaan nuorten unelmista: Ne virvatult' on, pian sammuvat! Mut tuohon huutoon ei oo luottamista, Sen, veikko, selvästi nyt todistat. Sä vaappumatta toivos toteen autit, Todeksi muutit lemmen-unelmas, Nyt sydämessäs suloisuutta nautit, Ah, varmaan oot jo maassa autuas!
Päivän Sana
Muut Etsivät