United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herra Jumala, lasken sohvalle, lasken levolle." "Minä voin todellakin huonosti... Hyvästi Dora! Tule taas huomenna ilmoituksinesi." Kun Dora tuli seuraavana päivänä olivat rullakartiinit alhaalla Annetten kamarissa ja pöytää kaunisti lääkepullonen. Hyvä rouva istui sängyn vieressä ja viittasi Doraa hiljaa kävelemään. Sillä sairas makasi.
Jokainen mökki on niinkuin linna suuri, Härkienkin ruokana on paras punajuuri, Kas siellä, j. n. e. Rio Janeiro on maailman paras paikka, Valhetta jos lasken, niin piru vieköön vaikka! Hei Rio, Rio, Rio, Rio, Rio Janeiro! Väliverho. TOINEN N
Jos sinne kerran päässen vain ja nähnen rannan uuden, niin kohta kotikansallein mä saatan salaisuuden. Siis ylös purjeet kaikki nyt ja kokka kohden tuulta, pois luovin hankavastaiseen mä kaidan salmen suulta kohota Ahti aaltojas, mä lasken halki heistä: nyt ehkä löytyy oma tie tuhanten muiden teistä. EL
Koska minä vuoteeseeni lasken, niin minä muistan sinua; koska minä herään, niin minä puhun sinusta. Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipes varjon alla minä kerskaan. Minun sieluni riippuu sinussa; sinun oikea kätes minun tukee. Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni; teidän täytyy maan ala mennä. Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.
KREIVI. Ottakaa toki vastaan tämä kirje. ROSINA. Olkaa varoillanne, hän pitää meitä silmällä. KREIVI. Ottakaa esiin nenäliinanne, minä lasken sen putoomaan. BARTHOLO. Hiljaa, hiljaa, herra sotamies; minä en suvaitse, että katsellaan minun vaimoani noin likeltä. KREIVI. Hänkö teidän vaimonne? BARTHOLO. No mitäs myös?
Mutta mikä estänee minut siitä. Jokin hämärä tarve vakuuttaa itsellenikin, ettei iän ero kuitenkaan ole niin kovin suuri. Enintään viisitoista vuotta, jonka samassa lasken, astuessani hänen jälessään saliin. Hän juoksee kutsumaan äitiä, käännähtää ovessa ja katsahtaa minuun. Ne keikahdukset ja liikkeet, ne ovat kuin ne minussa tapahtuisivat, ja vereni värähtelevät niiden mukana.
Mä lasken läpi salmen suun, käy vedet väljemmäksi, Ja meren vilpas tuuli vie mun ruuhen seljemmäksi: Jo ilma raitis, suolainen mun keuhkot kaikki täyttää Ja mihin koito ky'ennen, sen voin nyt muille näyttää.
Illan kuu ja tähti, Loista tietäni, Väinämöisen miekka, Viittaa matkani, Jota mennen päivät, yöt, Siksi kun ma vaivain työt Lasken uhriksi Helmaas, Suomeni! Ja Sä taivaan Luoja, Kuule minua, Kuule rukousta, Ohjaa onnea! Säteilläsi lämmitä Kylvöäni kultaista, Nosta korrellen Kiiltotähkänen!
"No, sano se vieläkin ja peruuta naimispuuhat; anna hänelle ruumiinkokoinen valokuvasi, Södermarkin maalaama; sen saa hän panna riippumaan huoneesensa, ja lupaa hänelle perintösi, sitten kuin olet sen saanut, totta kai hän sinun päästää." Heikko hymyily oli Annetten ainoa vastaus. "Sinä olet kipeä, Annette, sinä olet kipeä, lasken sohvalle... Kätesi ovat jääkylmät.
Vaan sanon seikan sulle ja sen sydämellesi lasken: henkeni säästä, en Hektorin kanss' ole yht' emon helmaa, sulta jok' urhokkaan kaas ystävän, kumppanin kalliin."