Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kovuudella ei ollut aikomistakaan, sillä minun karttuneet ruumiinvoimani olivat siinä ristinä. Nuo heidän alituiset saarnansa kyllästyttivät minut, että koti ei alkanut kodiksi tuntua, ja tuo aina korvissani soiva julmanvihasen, ankaratuomioisen Jumalan nimi soi niin pahalta korvissani, että paljon mieluummin kuulin koirain nimeä mainittavan.
Huolimatta surun ja ajan hävitystyöstä huolimatta noista harmaista hiuksista, jotka olivat yhtä harmaat kuin hänen omansa huolimatta kasvojen muutoksesta, jonka vuosikausien oman tunnon vaivat olivat aikaan saaneet ja jonka sijaan oli astunut se rauha, jonka Kristus oli antanut huolimatta näistä kaikista, äiti kohta tunsi poikansa kasvojen juonteet; ja huudolla semmoisella, joka ilmoitti vuosien halut ja kaipuut, joka kertoi viivytetystä mutta vihdoin täytetystä toivosta, iloksi kääntyneestä tuskasta, riemuksi muuttuneesta murheesta tämmöisellä huudolla Helenan mielestä menemätön, kauan jälestäpäin hänen korvissaan soiva imettäjä heittäysi poikansa syliin ja itki siinä ja lausui epäselviä puoleksi hyväilyksen, puoleksi rukouksen sanoja.
Rikollinen Rooma, ajasta aikaan on tuomio soiva: etsikkoaikaas et älynnyt kerran!
Hyönteiset hyrisevät, sihisee muurahaispesä, hymisee jossakin kaukainen koski niinkuin ylhäällä ilmassa tai syvällä manteren alla. Ja valvoo vielä aurinko ja elää, ollen äänessä kuin lämpöään hiljaa soiva ääretön lamppu. Elää ja valvoo kaikki, samalla kun nukkuu.
Hammasta purren hän sitä ajatteli, ja koetti vielä viime hetkestä imeä niin paljo nautintoa kuin suinkin saada voi. Hänellä oli komentoääni kimakka, vähä akkamaiselta soiva, vaan se kesti kauan, ennenkuin laskeutui. Mutta vihdoin viimeinkin kuulosti kurkku käyvän karheaksi, ja hän lausui kauan odotetun: "Voina!" Siinä hikeä pyyhkiessä joku sanoi pian kuin huokasemalla: "Hyvällepä tuo jo onkin."
Siell' äidin ääni hellän soiva On omantunnon rauhan hoiva, Ja isän sana, lemmen laki, Paremmin tuntoon tiensä haki Kuin runne vitsan vierahan. Jos erhetyn kun paljon puuttuu Maailma mulle tiuskoo, suuttuu; Vaan kotonani armas nainen On kaikki anteiks antavainen, Hän sylihinsä sulkee mun. Kun väsyn, ken niin virvoittaisi, Jos kotimökk' ei aukeaisi?
Siellä saavat juoda Jumalan ijankaikkisen vihan pikarista, pimeyden valtakunnassa, perkeleen kauhistavassa läheisyydessä, kaikkien Herran kirottujen vihollisten parissa. Siellä surkea ja surullinen Jumalan vihan pauhina on aina soiva heidän korvissansa, siellä on oleva itkua ja hampaitten kiristystä, siellä ei muuta iloa ole kuin hirveä tyhjyys, voivotus ja ääretön valitus.
Ja hänen vierestänsä nousivat, ikään kuin soiva uhrituoksu, molempain naisten äänet korkeuteen, ihmeellisen puhtaat, totiset ja ylevät; he lauloivat sanat: "Stabat mater dolorosa Juxta crucem lacrimosa, Dum pendebat filius".
Nyt, nyt juuri, on aika tullut, että ylimmäisen enkelin torvi on soiva pilvissä ja ilmoittava, että se joka hallitsee korkeudessa, tulee auttamaan ja vapauttamaan kansaansa. Salome, minä odotan häntä joka päivä ja yöllä kuultelen minä joka ääntä ja katselen synkkiin pilviin, nähdäkseni ensimmäisen säteen siitä suuresta valkeudesta joka ilmaisee hänen tuloansa."
Herzeloyde oli sammunut yössä, kasvonsa yhä käännettyinä sinne valkeaan lehtimetsään, jonne Parsifal, keltahius ja siniviitta Parsifal, oli kadonnut koivujen varjoon. Parsifal ratsastaa, siniheljä vaippa olallansa. Etsii Arthurin linnaa iloisesta maailmasta. Ihmeellinen maailma. Soiva maailma. Poimisiko joka kukkasen maasta? Jäisikö joka oksalle heilumaan? Uudet kukkaset, uudet oksat.
Päivän Sana
Muut Etsivät