Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Niin reipas ei, eik' uljas, voimakas Muut sulhoist' olleet, kuin tää sotilas: Pukunsa pulska silmät häikäsytti, Katseensa valloitti ja peljästytti: Sill' urhouden kanssa lempeys On maassa voimallisin väkevyys. Luo impyen nyt urho lähestyy; Povestaan kultapikar ilmestyy, Kivillä kalleimmilla koristeltu Ja ympäriinsä kauniiks kirjaeltu: Sen Rusillalle nöyrästi hän tuo Ja säkenöivät silmäykset luo.
Miks ylipäätään tarvitsisit isää? Pian ehkä kuolee he niin ajoissa on katsottava joku, joka kilvan eläisi kanssamme! Sä ehkä jonkun jo tiedätkin? SITTAH. Hänt' älä punastuta! SALADIN. Sep' aikeeni juur' olikin. Niin kauniiks käy punastuissaan rumakin kuink' ei siis kaunis siitä kaunistuisi vain? Mä tänne olen isäs Nathanin ja erään erään toisen tilannut. Arvaatko kenen? Tänne, Sittah!
Nuor' ruhtinas nyt lausui: "On tässä ystäväni Kodissa tyvenessä Käsillä hellimmillä Hoidettu kukkaseni, Ja hänen kukkasieluns' On kauniiks kasvatettu: Myös paljon tietämähän Hän onpi oppinunna, Tok' ei hän tiedä mistä Mun onnein syntyy silloin Kun hälle suuta annan."
Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks, kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntymä-maa! Kallio. Kirkkovenheessä. Hei! soutakaamme poiat, ja norjat neitoset! Me kilvan soutakaamme, ett' aallot vaahtoiset vierellä venehemme hilpeinä hyppelee ja kokka mahtavasti edessä kohisee. Ah, kaunis ompi ilma, tää Herran päivä on!
Mut älä lisää, hälle häpeäksi, Ett' oisi hillitön hän nautinnoissaan, Sit' en ma sois; vaan viat tee niin kauniiks, Kuin oisi ne vaan vapauden tahraa, Tulisen mielen ilmi leimahdusta, Ja veren hillittömän irstaisuutta, Jot' ei voi kenkään välttää. REINHOLD. Mutta, herra, POLONIUS. Miks tätä käskenkö? REINHOLD. Niin, sitä tietää Ma tahtoisin.
Ei hänen kasvojensa kauneus eikä Povensa puhkea, mun ruhtinani, Niinkuin te varoatte, vapautta Hankkineet hälle; sydäminensä eestä Hän sydämmeltä sai sen, saipa vielä Suloisen turvan ruhtinattaren Tykönä suurisukuisen. Kun siinä Oil kauniiks hedelmäksi puhjennut Ihana kukoistuksensa, niin hänet Aviovaimoks otti herransa, Jok' on nyt tässä tuomiotaan oottain". Puheensa päättyi.
Kuinka viimein kuumottavi Kototalo kaukanen; Ja on siell' lehtimajan juhla, Vuorilla valkeat leimuen loistaa. Koreess' kartanossa Alma kasvoi, Kauniiks' immeks' yleni, Isä oli hänell' armas, lempee,
Sun kirjokukkias ei, rakas, rakas Daja, halua mun vainiooni hän! Ja sanoa mun täytyy sulle: sinun kukkais tunnen imevän liian kuiviin maatani, kuin kauniiks sen ne pukeekin, ma tunnen, kuin huumaa, pyörryttää mua tuoksut niiden, niin sulokirpeät! Sun aistis niihin paremmin tottuneet on. Hermoja en silti moiti, jotka sietää niitä. Vaan minulle ei eduks ole ne.
Kohtelias Antonius, Jolt' ikänä ei kieltoa saa nainen, Viidesti siisti partansa ja läksi Ja sydämmellänsä sai kestit maksaa, Vaikk' yksin silmä nautti. AGRIPPA. Velhonainen! Levolle sai hän Caesarinkin miekan; Mies kynti, nainen niitti. ENOBARBUS. Kerran hyppäs Askelta pari julkikadulla; Kun hengästyi, niin läähötti ja haastoi Niin, että kauniiks epäkauniin käänsi Ja hengettömänäkin voimaa henki.
Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks, Kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntymämaa! Sua muistan ensimäisen Leivon lystin laulellessa Hattaroissa häilyvissä; Muistan myöski kukkahaisen Päätöstänsä pilkistäissä Lähtehessä läikkyvässä. Milloin muistelet minua, milloin?
Päivän Sana
Muut Etsivät