United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hirmuihin tottuminen surmaa säälin, Ja Caesarinkin kostonahnas henki, Sivullaan Ate, joka hehkuvana On helvetistä tullut, mailla kulkee Ja valta-äänellänsä huutaa: "murhaa!" Ja sodan koirat irroittaa, niin että Tää konnanteko pilviin asti leyhkää Raadoista, jotka voihkaa hautaan päästä. PALVELIJA. Niin palvelen, Antonius. ANTONIUS. Caesar hänen Kirjeessä käski tänne Roomaan tulla.
"Eunike," virkkoi hän, "tahdon kuolla tyynesti." Tyttö loi häneen silmänsä, ja hänen hymynsä oli sydäntäsärkevä. "Tottelen sinua, herra," kuiskasi hän. Illalla alkoi kutsuttuja saapua tulvimalla. Olivathan he monesti olleet Petroniuksen vieraina ja tiesivät, että Caesarinkin juhlat hänen kutsuihinsa verraten olivat alhaiset ja raa'at.
Kohtelias Antonius, Jolt' ikänä ei kieltoa saa nainen, Viidesti siisti partansa ja läksi Ja sydämmellänsä sai kestit maksaa, Vaikk' yksin silmä nautti. AGRIPPA. Velhonainen! Levolle sai hän Caesarinkin miekan; Mies kynti, nainen niitti. ENOBARBUS. Kerran hyppäs Askelta pari julkikadulla; Kun hengästyi, niin läähötti ja haastoi Niin, että kauniiks epäkauniin käänsi Ja hengettömänäkin voimaa henki.
Niin täysin painavat on syymme, että, Vaikk' oisit Caesarinkin oma poika, Sa tyytyisit. ANTONIUS. En muuta vaadikaan; Ja pyydän nyt vaan että ruumiin viedä Torille saan, ja puhe-istuimelta Saan ystävänä hautapuheen pitää. BRUTUS. Sen saat, Antonius. CASSIUS. Brutus, sana kuule! Arvaatko minkä kiihkon puheellansa Hän saattaa nostaa kansassa?
KAIKKI. Erinomaisen hyvin. CASSIO. Vai niin, sepä hyvä; älkää siis luulko, että olen päissäni. MONTANO. Nyt vallille ja vahdit asemilleen! JAGO. Tuon miehen tuossa näitte: sotur' on hän Ja kelpais vaikka Caesarinkin luona Komentajaks. Te näette miehen viat; Hyveisin ne on päiväntasoiss' aivan: Molemmat yhtä pitkät. Sääli hänt' on!
"Löytyy", vastasi Isaak; "se kansa, jonka puolella jumala on, voi Caesarinkin legionit kukistaa. Menneessä historiassamme olemme toimittaneet yhtä suuria töitä kuin nämät. Tämä historia on täynnä voittoja, joita on saatu ankaran väkevistä sotalaumoista. Kansakuntamme varttui ja miehistyi keskellä mahtipontisia vihollista.
ANTONIUS. Te jalot Rooman miehet KANSA. Hiljaa! kuullaan. ANTONIUS. Ystävät, Rooman kansalaiset, kuulkaa! En Caesaria kiitä, mutta hautaan. Pahatpa työmme usein eloon jäävät, Mut hyvät haudatahan luumme kanssa. Niin käyköön Caesarinkin. Jalo Brutus Hän sanoi vallanahnaaks Caesarin; Jos oli niin, se oli julma rikos, Ja julmast' on sen sovittanut Caesar.
Hän ymmärsi, että Lygian täytyi joko antautua nuoren, komean Vinitiuksen rakastetuksi tai syöstä sekä itsensä että Auluksen talo perikatoon eikä käsittänyt, kuinka hän saattoi horjua. "Kyllä sinä," virkkoi hän hetken perästä, "Vinitiuksen luona olet yhtä hyvässä turvassa kuin Caesarinkin talossa."
Oli ollut tarkoitus säästää jalopeurat seuraavaan päivään, mutta amfiteatterissa voitti kansan tahto Caesarinkin tahdon. Yksin ylimielinen ja oikullinen Kaligula oli uskaltanut sitä vastustaa, olipa joskus tapahtunut, että hän oli ruoskituttanut joukkoa kepeillä, mutta tavallisesti hän sentään oli alistunut sen tahdon alle.
Vinitius olisi ollut valmis menemään Caesarinkin luo, syleilemään hänen polviaan ja rukoilemaan häneltä armoa, vaikka se tuskin olisi auttanut, mutta kun Petronius sai kuulla hänen aikeensa, virkkoi hän: "Entä jollei hän suostu pyyntöösi, entä jos hän kohtelee sinua ivalla tai häpeällisellä uhalla, niin niitä sitten teet?"