United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kahdesneljättä runo Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön poika, hivus keltainen, korea, kengän kauto kaunokainen, jo kohta sepon ko'issa kysyi työtä iltasella isännältä iltaseksi, emännältä aamuseksi: "Työt tässä nimettäköhön, nimi työlle pantakohon, kulle työlle työntyminen, raaolle rakentuminen!" Seppo Ilmarin emäntä, tuopa tuossa arvelevi, kulle työlle uusi orja, raaolle rahan-alainen.
Juokse viina, jouvu viina, Rallata rahan-alainen, Kulkkuhuni kurjan miehen, Suuhun untelon urohon; Jott' oisin joukossa iloinen, Rahva'assa rattohinen, Aina seuroissa suloinen, Miesluvussa mieluhinen! Miks' et pysty miehen päähän. Lauloa minä lupasin, Humalahan tultuani, Olvehen osattuani, Ilopäähän päästyäni.
Tuop' on piika pikkarainen, raataja rahan-alainen, kantoi kutsut kuusialle, keruhut kaheksialle. Kutsui kaiken Pohjan kansan ja kaiken Kalevan kansan, nuotki hoikat huonemiehet, kaitakauhtanat kasakat. Yks' on aino Ahti poika, senp' on heitti kutsumatta. Yhdeskolmatta runo
Alakuloisuuden ylistyksen rinnalla saattaa Uudisasukas erinomaisesti viihtyä hänen mielikuvituksessaan, Metsänneitojen rinnalla Vilhelmiina Wäisänen, taikka Sasu Punainen. Mutta sehän on jo sitä, mitä sanotaan universaaliseksi mielikuvitukseksi. Luonnon-elämä, luonnon-ihmisten raadanta rahan-alainen herättää hänen vilpitöntä kunnioitustaan.