Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Voimallisella pauhulla ja huminalla kiiti ankara kivi, valtaisessa kaaressa halkaisten pilvien tuulisen maailman. Kohosi se ylös taivaan kumuun, vaipui alas taasen, vaipui päivään päin, ja juuri ampuniekan päälaelle putosi summaton paino, haudaten miehen allensa ijankaikkiseksi. JUHANI. Ja miehen surma oli meidän onneksemme. Missä olisimme nyt me ilman tätä kiveä?
Minä olen monta kertaa purjehtinut 'tuulisen niemen' ohitse, ja kun ensi kerta menin sen ohi, kävi samallainen tuuli kuin nyt viime kerralla kun palasin Liverpool'iin Etelä-Amerikasta. Oli, niinkuin jo sanoin teille, nuori ystäväni, hirmuinen myrsky. Täydellinen myrsky! Ei vaan tavallinen tuuli, ei ainoastaan huono ilma, vaan kävi lauhkea tuuli!
Uusi on rusko ranteilla taivaan säihkyvä säilien teriin, uusi on usko tunkeva nyt Viron, Vienan ja Inkerin veriin: ei iki laukee yltämme orjuuden yö, vihamiehen ei vaino, jos iki raukee ei ies Moskovan, Pihkovan, Pietarin paino. Ah, useasti virtoja Suvannon kaahlasi kasakan hepo ääriltä asti Turjankin tuulisen poistui rauha ja lepo!
En mä iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen. Sulle laulan neiti, kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus, uskontoni, soipa säveleinä, tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
Mistä on ruskeatukkanen neito Rinnoilla pyöreillä, Hän, joka karkelee sylissä poijan, Hartevan nuorukaisen, Helluntai-yön helavalkean leimues Ja hohtaes korkuuden kiireen? Neito on kylästä vieraasta tullut Tuulisen järven saarest. Kas kuinka poskilla purpura hehkuu Karkelos kalliolla, Helluntai-yön helavalkean leimues Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Vieritti suruisen virren itsestänsä, itkustansa, kansasta perillä Pohjan, Turjan tuulisen suvusta, kuulla yössä yksinäisten, tähtien tähyäväisten, korven korkean, lumisen, korvan niitä korkeamman: "Mi minussa unohtamista, sen muistan alati heitä, kurjassa kiroamista, senp' on siunannen ijäti!
Toivoni laivoineen tuhoella jo kaikk' ol' akhaijit, turviin ennenkuin palajaisin tuulisen Troian; vaan tuli yö, ja se varsinkin nyt varjeli heidät, itse akhaijit, laivatkin meren tyrskyjen luona.
Päivän Sana
Muut Etsivät