United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Otti viisi viikatetta, kuusi kuokan kuolioa: nepä kynsiksi kyhäsi, kohenteli kouriksensa; puolen purtta särkynyttä: senpä allensa asetti; laiat siiviksi sivalti, peräpuikon purstoksensa; sata miestä siiven alle, tuhat purston tutkaimehen, sata miestä miekallista, tuhat ampujaurosta. Levitäikse lentämähän, kokkona kohotteleikse.
Otti ohjakset kätehen, siiman toisehen sivalti, heitti siimalla hevoista, itse tuon sanoiksi virkki: "Lähe nyt, laukki, laskemahan, liinaharja, liikkumahan!" Ajavi hypittelevi meren hietaharjuloita, simasalmien sivutse, leppäharjun hartioitse. Ajoi rannat raksutellen, rannan hiekat helskytellen: somer silmille sirisi, meri parskui parmahille.
Niinpä sattui nyt, että Juhana sivalti huolimattomasti; puutkin olivat sateesta liukkaat; kirves luiskahti ja terä kävi suorastaan lyöjällensä sääreen. Syvästä haavasta purskahti veri kauas; ainoastaan töin tuskin jaksoi Juhana hiipimällä päästä kotiin.
Samassa sivalti hän mittakepillään Jukkea käsille, että kirves kolisten putosi tantereelle ja mittakeppi nujahti korvalliseen, että korva meni räpäleiksi ja veri räiskähti kauvas. Mutta Jukke puhisten kuni paholainen tavotteli kirvestään käsiinsä, sillä kuitenkin lyödäkseen, koska ei vähemmästä ollut apua. Silloin hurmasi vielä voimakkaampi huumaus läpi Antin kaikkien elimien.
Virkkoi Lemminkäinen: "korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumaton; anna minun ostaa olutta itselleni!" Tästä Pohjolan isäntä suuttui. "Ei tässä pidot parane, jos ei vieraat vähene, talo työlle, vieras tielle", lausui hän, sivalti miekan seinältä ja vaati Lemminkäistä kaksintaisteluun. Tämä oli siihen heti valmis. Miehet mittelivät miekkojansa. Pohjolan isännän miekka oli vähän pitempi.
Silloin Pohjolan isäntä "miekan seinältä sivalti;" Lemminkäinenki tempasi tuliteräisen ja tuvassa nousi tappelu; vaan kun Pohjolan isäntä, tavoitellessaan Lemminkäisen päälakia, iskasi orteen, että se kaheksi lensi, sanoi vastustajansa: "Tukela tora tuvassa, Seikat akkojen seassa, Tuvan uuen turmelemme, Lattiat verin panemme: Käykämme ulos pihalle, Ulos pellolle torahan,"
Täällä nyt taisteltihin, kunnes Lemminkäinen vastustajansa "kallon kaulalta sivalti;" "Päähyt pyörähti pihalle, Miehen kallo kartanolle, Kuni nuolen noutaessa Puulta koppelo putosi" Pääkallon pisti Lemminkäinen seipähän nenähän. Mutta nyt tuli tulinen kiiru, sillä Pohjan akka lauloi kokoon sotilaansa; Lemminkäinen pötki pakoon kotiinsa ja sieltä, äitinsä neuvosta, kaukaiseen saareen.
Silloin Pohjolan isäntä miekan seinältä sivalti, tempasi tuliteränsä. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie Ahti Saarelainen tahi kaunis Kaukomieli! Mitelkämme miekkojamme, katselkamme kalpojamme, minunko parempi miekka vainko Ahti Saarelaisen!" Sanoi lieto Lemminkäinen: "Mitä minun on miekastani, kun on luissa lohkiellut, pääkasuissa katkiellut!
Kun oli voie päälle pantu, nuot on katsehet vakaiset, murti se puolipyörryksihin, Väinämöisen väännyksihin: lyökse sinne, lyökse tänne, vaan ei löytänyt lepoa. Niin ukko kipuja kiisti, työnti tuosta tuskapäitä keskelle Kipumäkeä, Kipuvuoren kukkulalle kiviä kivistämähän, paasia pakottamahan. Tukun silkkiä sivalti, senpä leikkeli levyiksi, senp' on katkoi kappaleiksi, sitehiksi suoritteli.
"En tiedä," sanoi Kalle ja kyyristyi pelosta nurkkaan. "Etkö tiedä!" Samassa sivalti hän rautaisen uunin kohennuskepin, josta harppasi yhdellä askeleella Kallen niskaan kiini, seiväs lakeen asti kohotettuna antamaan vähän lihan kipua. "Ukko! malta luontoasi!" ärjäisi Kaisa. Ei se auttanut. Jo mätkähti yhden kerran.