Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Signen kuva nousi jälleen muista etualalle. Mutta siihen liittyi pian myöskin tuon pyylevän, helvetillisen ukkorähjän kuva. Tuo äijä oli sittenkin ollut oikeassa. Ei pitänyt liiaksi naisia ihannoida. He eivät itse pitäneet siitä, ja siitä seurasi pelkkää surua ja onnettomuutta. Täytyi ottaa heidät suoremmin, häikäilemättömämmin. Naiset kunnioittivat vain voimaa.
Joka tapauksessa olivat hänessä kaikki ainekset sellaiseksi. Subjektivisella taiteella tarkoitan näin sanoessani sitä, missä tekijä ei peity työnsä taakse, missä hänen personallisuutensa astuu aina etualalle ja antaa ehkä suurimman viehätyksen myös hänen työnsä tuloksille. Taiteellisesti se voi kyllä tuottaa yhtä arvokasta kuin n.s. objektivinenkin taide siitä on esim.
Sinulla sanotaan olevan niin paljon ... en ole ennen ennättänyt. Osottaa taakkaansa: Katsos: tunnethan sinä nämät...? Ah, painaa, painaa... URMAS Omituisesti liikutettuna: Niin ... taakkaa meillä on, mies-rukka... TAAKANKANTAJA Kiivaasti, outo palo silmissä: Urmas! Tarttuu hänen mekkonsa hihaan ja vetää kiireesti muutamia askeleita etualalle päin. Kiinteästi silmiin tuijottaen: Urmas!
MERTSI Seisoo tuskaisena etualalle kääntyneenä. EILA Mertsi! MERTSI Yhä tuskaisempana kääntyy, astuu pari askelta, pysähtyy: Ei ei ... menemme jälemmin. EILA Kiivaasti: Miksi? URDIS On kääntynyt taas käräjämäelle katselemaan: Mervit ovat siellä vielä... Urmas seisoo yksin... Nyt tulee muita... Puhuvat kiivaasti... Urmas... huudahtaa: mitä hän tännepäin tulee...?
Käy etualalle päin: Nyt vasta tunnen eläväni! Mervia on kuin käypä olut-allas, pohjia myöten kuohuksissa. Seisoo hetkisen mietteissään: Kuinka kireäntäpärä tämä aika ja tehtävä on! Olemme kuin hajainen heinäsuova nälkäisten laumojen keskellä. Liittua ei koskaan unohda että olemme kerran sille veroa maksaneet. Veenia on pieni, mutta vahvuu vuosi vuodelta kuin matalajalkainen jäärä.
Sivistyneistö kokonaisuudessaan myöskin vähemmän ilmekkäät ja etualalle päässeet, keskipinnan varjoon painautuneet suvut lukuunotettuina on kaiken todennäköisyyden perustuksella ollut vielä tuntuvasti suomalaisempi kuin mitä näkyvimmistä sivistyssuvuista tehdyt johtopäätökset oikeuttavat päättelemään.
MARIA MARTOLA. En minä ilmaise, olkaa huoletta. ANTON LEANDER. Mine kiitte Maria. Mut mine teytte pite poliistutkinto nin ja mine teytty vangita Maria. MARIA MARTOLA. Itse tahdon vankeutta, lepoa, unta tahdon. ANTON LEANDER. Maria usko, mine ei koko elemess ollu nin vaikke ... nin vaikke... Menee kyökin ovelle, avaa, kutsuu päänliikkeellä, etenee pöydän luo oikealle etualalle.
Hae varas ja vaadi ankara rangaistus. Elinkautiseksi. RAJALINSKA on tullut asuntonsa portaille. JUNKKA menee Rajalinskan luo ja sittemmin palaa etualalle taluttaen Rajalinskaa käsikoukusta. Tässähän on nimi! E. R. Eeva Ruskoranta. VARJAKKA. Ei tämä voi olla Eevan. Emme ole vielä tavanneet toisiamme, emme edes vilahdukselta nähneet. PASANTERI. Sinä et ole häntä nähnyt. Mutta hän on nähnyt sinut.
Vaikka hän tässä teossarjassaan esittää etupäässä vain 'alempisäätyisiä' yksilöitä, niin ihmeesti hän sentään on tavannut mitä vaihtelevimpia luonteita noista painostavassa hiljaisuudessa elävistä kansankerroksista; ja vaikka naissuku on lukuisammin edustettuna, niin miehenpuoletkin, joko he astuvat etualalle tai esiintyvät vain ohimennen, ovat selvin miehisin tuntomerkein luonnehditut.
Oksanen ja Kivi erottuvat jo paljon enemmän omiksi personallisuuksikseen, vielä enemmän Minna Canth, Juhani Aho, Arvid Järnefelt ja koko nuorsuomalainen kirjailijakohortti. Yksilöt astuvat aina enemmän etualalle, ympäristö siirtyy yhä etemmä taustaan. Yksilöllinen sielun-elämä saa yhä suuremman jalansijan suomenkielisessä kirjallisuudessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät