Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025


Niin kiinteästi kuin missään muussa maassakin tahansa kuuluvat meilläkin kansa ja sivistyneistö yhteen.

Kansallisesti eristäytyneet yksilöt ja kansallisesti eristäytynyt sivistyneistö jäävät vaille sitä itsesyventymistä ja itsekypsymistä, sitä rikkaampaan ja pätevämpään itsekokemukseen kehkenemistä, jonka kansallinen myötäeläminen ihmisessä virvoittaa. Yksilö, väkevinkään, enempää kuin erikoinen luokkakaan, henkisesti virein ja viritetyinkään eivät kostamatta irroittaudu pohjaltaan.

Vuoden 1892 "uudistus" asetti kaupunkien itsehallinnon kuvernöörin ankaran holhouksen alaiseksi; hänen tuli kieltää suostumuksensa jokaiselta kaupunki-edustajien päätökseltä, joka "oli yleisten valtioetujen vastainen tai ilmeisesti vahingoitti paikallisen väestön etuja". Semstvossa talonpoikien määräysvaltaa oli supistettu, kaupungeissa vapaiden ammattien harjoittajilta, joille annettiin yhteinen nimi "intelligenssi", sivistyneistö, riistettiin vaalioikeus.

Witten koko toiminta kuohui länsimaista henkeä. Sentähden vapaamielinen sivistyneistö piti häntä omana miehenään. Se ei hänessä nähnyt ainoastaan suurta finanssitaituria, vaan myöskin vastaisen suuren valtiomiehen, joka kerran oli kansan menestykseksi hankkiva sille sen kiihkeästi ikävöimän valtiosäännön. Vuonna 1899 Witte oli kunniansa kukkuloilla.

Sekä yksilöt että sivistyneistö kokonaisuudessaan joutuvat elämään ajan ja hetken voimavirran ulkopuolella, eivät ikäänkuin pääse kohoamaan oman elämänsä, elämäntajunsa ja elämänvoimansa poltto- ja huippupisteeseen, siihen voiman ja teon tehoon, johon ihmiskunnan yhteinen hengen ponsi voisi heidät virittää.

Tämä eristäytymispyrkimys, joka yhtä väkevästi on lumonnut pauloihinsa kansamme kummankinkieliset kansalaisryhmät, ei nimittäin ole historiallisesti eikä kansallisesti mitenkään oikeutettu ja perusteltu. Suomen ruotsiapuhuva sivistyneistö ja suomalainen kansapohja eivät vereltään eivätkä historialliselta kehitykseltään ole eri kansaa.

Sivistyneistö yhtenäisenä kokonaisuutena katsottuna on sensijaan kaikessa sitä kansaympäristöä, jonka pintakerrosta se on. Se on kansan luuta ja lihaa, on kansan tietoisa osa, se elin, jossa kansan henkinen kypsyys kirpoaa toimivaksi.

Tässä, että sivistyneistö välittömästi on sekä kansansa sivistystyön saavutus että kansansa tulevaisen sivistystyön ase, ei merkitse mitään se, jos erikoisten historiallisten olosuhteitten vuoksi tämä sivistyneistö on joutunut kielellisesti irroittautumaan varsinaisesta kansasta, omasta kansastaan.

Suomenkin sivistyneistö on kansansa historiallisen kehityksen, suomalaisen kansallisen viljelyksen sekä tulos että ase; se on sekä kansansa saavutetun aineellisen ja henkisen viljelyksen näkyvä ilmestys että myöskin se elin, jonka avulla kansa taistelee itsensä yhä elävämpään itsetietoon, yhä syvempään, herkempään viljelykseen.

Silti on tämä sivistyneistö kaikessaan kansansa vuosisataisen viljelystyön saavutus ja kannattaja, ja silti lepää tällä sivistyneistöllä olemisen velkana velvollisuus olla tämän oman kansansa sivistyselimenä.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät