Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
"Hyvä tohtori, älkää uskoko, että hän oikein toden perästä vihoittelee; hän on minulla vallaton semmoinen. Lauraseni, pidäpäs huolta, että Aina pukee lämpimästi päällensä." He lähtivät etuhuoneesen. Tohtorin auttaessa Ainaa pukeumassa, virkkoi hänen sorea sairaansa yhä vaan totisena: "Tohtorit ovat kaikki pahan-ilkisiä." "Minäkin?" "Etupäässä."
Ainoastaan sairaansa kanssa saapuvalla parisilaisella tai maaseutulaisella lääkärillä on etuoikeus toisten rinnalla. Niin pian kuin tilapäisesti Bouchereaun luona oleva potilas tulee ulos, pääsee tämä heti ammattitoverin puheille. Nämä kävijät tunteekin tavallisesti heidän koteutuneesta käytöksestänsä ja reippaasta käynnistänsä.
Muutamia viikkoja kului siihen tapaan; välistä sattui tukehtumiskohtauksia, varsinkin öillä, vaikka hänen ei niiden tähden tarvinnut vielä lakkauttaa sairasten vastaanottoa, jota nyt kestikin koko aamupäivät; sillä kaikki hänen sairaansa, jotka suinkin voivat päästä vaunuihin, kuljetuttivat itsensä lääkärin kotiin, saadakseen niin kauan kuin mahdollista nauttia hänen neuvojaan ja apuaan.
"Niin kyllä ja sitten forte trala-la-trala-la." "Niin ja sitten vähäinen ikäänkuin vaikeroiva sävel ja..." "Ja sitten riemuisa, hurmaava fortissimo trallalla-la." "Mieleni tekisi heti paikalla..." "Ja mikä estäisi! Sallitteko?" Ja tohtori sairaansa kanssa tanssivat, tohtorin lallattaessa ja rallattaessa kaikki nuo Straussin pianot ja fortet, vaikeroivat ja hurmaavat sävelet.
Yrjö läksi Olkkosen taloa kohti, mutta ennenkuin hän pääsikään sinne, tapahtui muuan seikka, joka pakoitti hänet palaamaan kotio takaisin. Jotakin omituista oli tapahtunut, sillä Yrjö oli palatessaan aivan läpi märkä, vaatteista vuosi vesi virtana. Hän pukeutui kotona uudestaan ja läksi nyt nuoren sairaansa luokse. Sairas oli kaikkea muuta kuin sairas.
Mutta erittäinkin oli hän ihastunut Orsaykatuun, joka alkaa Backadulta, kaupungin keskeltä, kulkee Palais-Bourbonin ohitse, yli esplanaadin ja Marskentän ja loppuu vasta Grenellen bulevardille mustien tehtaitten keskessä. Joki virtaa majesteetillisen ihanana eteenpäin ja katu leviää kaikkein kauneimpain puitten reunustamana. Sinne tahtoi Mathieu viedä rakkaan sairaansa ja pienokaisensa.
"Kiiruhtakaa kotia nyt; te ette saa antaa hänen vartoa päivällistä." Muija niiasi taas ja kiiruhti nopein askelin pois. "Te ette kenties tiedä, Mr Chillingly," sanoi Mr Ewlyn, että Miss Mordaunt on paras lääkäri täällä? Mutta jos hän yhä edelleen parantaa niin monta, niin varmaankin hänen sairaansa lukumäärä tulee häntä rasittamaan."
Toinen vastus oli ollut ruoasta; sairaalle oli ymmärtämättömässä hyväntahtoisuudessa syötetty runsaasti paksua, tuhkassa vaan puoleksi kypsynyttä leipää voin kanssa ja annettu piimämaitoa särpimeksi päälle. Sen sai lääkäri nyt toki estetyksi, mutta ainoasti sillä tavalla että hänen täytyi itse ruveta sairaansa kokiksi.
Ainoastaan yhden neuvon antaisin teille. Te ette saa missään tapauksessa lähteä sinne yksin." "Tohtori Mortimer palaa sinne minun mukanani." "Mutta tohtori Mortimerilla on sairaansa hoidettavanaan, ja hän asuu usean englannin penikulman päässä teistä. Parhaimmallakaan tahdolla maailmassa ei hän voisi auttaa teitä.
"Aah, kas niin, älkää nyt puhelko tuolla tavoin", vastasi tohtori, puoleksi leikillisesti, puoleksi kärsimättömästä; "miksi puhutte häviöstä, vaikka juuri alamme korjailla asioita?" Pariksi tunniksi jäi tohtori sairaansa luoksi, ja tarkasti hänen tilaansa niin huolellisesti, kuin sikäläiset olot sallivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät