Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Arpakapulaa hyppyytettiin kylästä kylään, talosta taloon. Ihmisiä riensi idästä ja lännestä ja kaikilta ilman suunnilta syrjäiseen Olkkosen taloon. Tuon talon ympäristöllä on omituinen liike; toisia tulee taloon, toisia lähtee talosta. Toiset tulewat metsästä, toiset menewät metsään, heitä menee kotiinsa, mutta toisia tulee sijaan.
Voikaa hyvin." Tän'iltana siis menevät Niilo ja Yrjö iltahuveihin; siellä tapaavat he Olkkosen neidot, ja Yrjö herra saattaa asiat selville. Niin päätettiin. Kaupungin paremman ravintolan sali oli tän'iltana kirkkaaksi valaistu. Paremman, sanoin, sillä H:n kaupungissa oli kaksi ravintolaa, toisessa kävivät, niinkuin sanottiin, "huonommat," toisessa "paremmat" ihmiset.
Ensi alussa oli kukin mamma, jolla tyttäriä oli, arvellut ja luonnollisestikin, että lehtori Nieminen rakasti hänen tytärtään; mutta sen koommin kuin Niilo Nieminen rupesi yhä useammin käymään kauppaneuvoksen Krysostomus Olkkosen talossa, täytyi kaikkien yhtyä siihen ajatukseen, että Olkkosen talossa nuoren lehtorin tuleva kainaloinen kana piili.
Ja leipiä hetken kohenneltuansa hän meni jo edemmä asiaan, kysyi: »Jokohan sillä Pekka Hyvärisen tytöllä on miten paljon ikää?» »Senkö Muskon Hyvärisen», tiedusti Miina varovaisuuden vuoksi. »Sen Muskon.» »Eikö tuolla jo liene niillä paikoin... Senhän se on Olkkosen Iidan ikäinen», tapaili Miina.
Hevonen käveli ylämäessä ja nyt Jussi otti puheeksi, sanoi: »Tässäköhän se Romppaselta katkesi kärrin aisa silloin Olkkosen hirsitalkoissa?» Hevonen oli jo junnannut kärrit mäen päälle, kun Antti vastasi: »Tuossa mäen takana on hyvä jalaksenpaininkoivu. Olisi käytävä se ottamassa.» Nyt he imeksivät piippujansa ja yhä hautui asia Jussin päässä. Nyt se oli jo kypsi ja hän mietti mistä päästä alkaa.
Kohta pyysi Yrjö Niilon esittämään häntä Olkkosen neitosille. Niilo saattoi hänet saliin Lauran ja Ainan luokse. "Sallikaa esitelläni," virkkoi hän, "paras ystäväni, tohtori Yrjö Anttola." Yrjö teki kumarruksen taiteellisesti. "Hauskaa varsin," virkkoi Laura, kohottautuen sijaltaan. Aina tervehti ääneti ja puuttui pian Niilon kanssa puheluun. "Helsingistäkö tulette, tohtori?" kysäsi Laura.
Heidän katseensa kohtasivat tosiaan... Kului kuukausi. Olkkosen talossa oli muutamia vieraita. Yrjö ja Niilo olivat myös siellä. Kauppaneuvos piti vieraille pienen puheen, jota seurasivat lasien helähdykset ja kaksinkertaiset onnentoivotukset. "Kukas oli oikeassa?" kysäsi pormestarin rouva hiljaa viskaalin rouvalta. "Jaa, sitä oli minun mahdoton arvata, imbossibel!"
Niilo Nieminen pyysi kerran kaupungin nuoria herroja, ystäviänsä, laulamaan serenaadiakin Olkkosen neitosille. Kumpaiselle tuo nimenomaan oli tarkoitettu, siitä tosin ei tietoa saanut yksikään ihminen, mutta jok'ainoa ihminen piti nyt uskonkappaleena, että lehtori Nieminen oli rakastunut jompaankumpaan neiti Olkkoseen. Mutta kumpaanko? Siinäpä temppu ja pulma sekavan sekava.
Yrjö läksi Olkkosen taloa kohti, mutta ennenkuin hän pääsikään sinne, tapahtui muuan seikka, joka pakoitti hänet palaamaan kotio takaisin. Jotakin omituista oli tapahtunut, sillä Yrjö oli palatessaan aivan läpi märkä, vaatteista vuosi vesi virtana. Hän pukeutui kotona uudestaan ja läksi nyt nuoren sairaansa luokse. Sairas oli kaikkea muuta kuin sairas.
Ja juuri sillä hetkellä sattui Antti heräämään pelottavaan uneensa ja kahmasi pimeässä Vatasen kasvoja. Siitä heräsi Vatanen ja nyt luuli kumpikin joutuneensa rosvojen käsiin; oitis tarrasivat he toinen toisiinsa kiinni, aivan niinkuin Olkkosen rosvojutussa kerrotaan tapahtuneen, ja niin alkoi paini pilkkosen pimeässä. No oteltiin siinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät