United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Lucie ja Gaston seisoivat liikkumattomina, yrmeän näköisinä, eikä kumpikaan vanhemmista ajatellutkaan katsoa ylös. Kun Mathieu tuli kello puoli kahdeksan ravintolaan place de la Madelainen varrella, oli siellä jo Beauchêne ja hänen ostajansa herra Firon-Badinier ja he joivat juuri lasillisen madeiraa. Päivällisistä tuli erinomaiset, valittuja herkkuja ja parhaita viinejä tulvanaan.
Sherryä madeiraa portteria? Minä juon mieluimmin sherryä.» »Kaikkia!» huudahti Olavi. »Kaksikymmentä yhteensä», nauroi tyttö, sai rahat ja katosi. »Mitähän tästä tulee?» Olavi tunsi joka tapauksessa tyydytystä että huone oli siisti, melkein hienosti kalustettu, ja että tyttö osasi edes puhua. Pullot tulivat, pullot ja lasit. »Skool!» Tyttö kohotti keimeän viehkeästi lasiaan.
Sitä ei teidän tarvitse pelätä, sillä en kajoisi hohtimillakaan teihin! Tilatkaa toinen pullo konjakkia herra Hisinger. Ja minulle lasillinen madeiraa. Ja Sannille kobbelia. Että hän tulisi vähän makeammaksi jotta saattaisin ihmisille vatsataudin niinkuin te kömpelöillä vitseillänne!
Hänestä on tullut valon-arka yölintu; hän nousee vasta, kun aurinko on levolle mennyt." Sitte hän rupesi opettamaan Liddylle, mitä tämän oli tarpeellinen tietää. "Tuossa," sanoi hän, "on vettä, tässä on kirsikkamarjan-, mansikan, ja vatun-lientä; tässä pullossa on madeiraa, tässä portviiniä ja tuossa sampanjaa. Täällä on teekone väkiviinalamppuineen ja tuolla on leipäkori."
Hän oli juuri huomannut, että pöydällä oli sampanjalasia ja niiden vieressä toisia, hyvin epäiltäviä. Hän tuumi, voisivatko ne todellakin olla ? Oliko se mahdollista, että Hamrella vielä oli sitä vanhaa madeiraa, sitä oikeata rypäleenmehua, sitä keltaista jumalainjuomaa, sitä ainoata, sanomatonta, jonka makua hän vielä tunsi kielellään »Nuo hiton sampanjatukkukauppiaat!
Ei, herra kreivi, sellaista kohteliaisuutta en voi ottaa vastaan, vastasi vastustaja. Sallitteko minun tarjota lasillisen madeiraa odottaessamme? Ja hän otti taskustaan matkapullon, jonka ruuvitulppaa sopi käyttää pikarina. Varsin kernaasti, vastasi Bertelsköld, sillä kevättuuli puhalsi kylmästi kaupungista päin ja Jaakopin kirkontornin kello kuului lyövän puolta yhtätoista.
Kipeä vieras oli syönyt ja myöskin juonut madeiraa, mutta ei ainoatakaan hymyä tullut hänen huuliltansa ja jota enempi ruoka ja juoma palautti jo puoleksi kadonneet elonhenget terveesti virtailevaan vereen, sitä epätoivoisemmalta näytti hän.
Tietysti vaivaa, näkeehän sen, sanoi Kirsti nyrpeästi. Ei vaivaa, ei, ei. Ryvittäähän minua muutenkin. Mitä sinä, Kirsti Otetaan sitten vähän Madeiraa, se rauhoittaa, sanoi Albert ja kaatoi sekä tädin lasiin että omaansa. Niin, otetaan Madeiraa. Hyvä, että sattui meillä olemaan kotona, koska se sinulle maistuu. Tämä on erinomaista, vakuutteli Albert ja kulautti lasin puolilleen.
ALFRED, Niinpä, niin, kuka sen tietää voi, mitä naiset päissänsä säilyttävät... Mene nyt noutamaan pullo Madeiraa, appini juopi sitä mielellään lasillisen aamiaispöydässä. Hänen kumminkin on sanominen se! Eiköhän hän vielä olisi pukineissaan? Aah, tuossa on hän? Kolmas kohtaus. Alfred. Emma. EMMA. Hyvää huomenta, ukkoseni! Hyvä Emmani! EMMA. Kuinka olet nukkunut, ystäväni?
Mua saatte seurata päivän tään, minä pyydän ja vaadin sen: te seudun tunnette tyystimpään, ja ma tietoja tarvitsen. Ei vaaraa! Verta ei haistetakaan. Margootako kaataa saan? Tutshkov sanan suopean suo, jott' ois loma tää jo loppuva taas. No, mut syökää! Oh, kastinta! Paasto pois! Ajo eessä on, katsokaas. Täss' ottaa täytyvi, minkä sai, madeiraa? Sallitte kai?»