Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kirottu miesi tää, Sun sydänmailtani kun säikyttää! SEBASTIAN. Mist' ompi tuuli? Minne virta vie? Tai olen hullu, tai tää unta lie. Ajuni Letheen, mielihaave, paina! Jos tää on unta, kestäköön sit' aina! OLIVIA. Tulehan! Antaudu mun johtooni. SEBASTIAN. Halusta, neiti. OLIVIA. Nyt ja ijäti! Toinen kohtaus. Huone Olivian talossa.
Minäkö, päästyäni vihollisistani, antaisin tyhjäin kuvatusten säikyttää minuani? Minäpä karkoitan nuot houreet; minä kiskon pois nuot muistot; oli miten oli, minusta pitää tulla onnellinen; minä nauran ja olen iloinen. Hän oli juuri sanonut nämät sanat kun yhtäkkiä kiljasi kauhistuksesta. Kafur seisoi hänen edessään. Mistä tulet sinä helvetin tytär? sanoi hän; mitä sinulla on täällä tekemistä?
SYLVI. Saa? Oletpa taaskin soma. Luuletko, että siihen koskaan kysytään lupaa? Hyi, Viktor, kuinka saatat antaa Alman säikyttää itseäsi noin tyhmästi. VIKTOR. Alma ei olisi voinut mitään, ellei järki ja oikeudentunto puhuisi minulle samaa kieltä. Sylvi kulta, näytä nyt, että olet yhtä uljas ja rohkea kuin ennen. Ett'et vuodata kyyneltäkään, vaikka meidän täytyy erota. SYLVI. Joutavia!
Puolittain epäillen ja uskoen, peläten ja omituisen isäntänsä sanojen synnyttämän uteliaisuuden kiihottamana hän oli tovin ääneti ja vastasi sitten: »Se voi säikyttää se voi kauhistuttaa! Katsahdus tulevaisuuteen voi ehkä katkeroittaa nykyisyyttä!» »Ei, Ione.
Sinä näytät kutakuinkin ihmisen tapaiselta. AKSEL. Vai niin! Kiitän siitä! RIITTA. Kiitä Jumalaasi, että näytät siltä. AKSEL. Niin teenkin, mutta kun ensi silmäyksellä näin pahanpäiväisesti säikyttää nuorta tyttöä, niin täytyy olla joko kauhean ruma tai aivan rosvon näköinen. Sanoppas, kiltti tyttöseni, keneksi minua luulet? Kenties ryöväriksi? RIITTA. Enpä niinkään!
Se leivo on, mi sorakielin laulaa Käheää, väärää, soinnutonta virttään. Sanotaan, ett' on leivon laulu armas; Ei, se on karvas: meidät eroittaa se. Inhokkaan konnan kanssa silmiä Sanotaan leivon vaihtaneen; oi, jospa He ääntäkin ois vaihtaneet! Tuo ääni Syleilystämme meidät säikyttää, Sun pelättää ja päivän herättää. Oi, riennä! Aamu yhä valkeneepi. ROMEO. Ei; tuskan yöks se yhä tummeneepi.
"Mutta nyt ei kukaan ole peloissaan minun tähteni; miksikä minä sitte itse olisin." Niin sanoen purskahti hän jälleen itkuun, ei kumminkaan hillitsemättömästi kuin ennen, vaan kokien tukehuttaa nyyhkimisiä; eihän hänen pitänyt säikyttää äskensyntynyttä eikä karkoittaa sitä surulla ja valituksilla luotansa.
Koska ei ollenkaan haluttanut ennen aikaansa säikyttää karhua, jos tämä jo oli ehtinyt käydä levolle, niin panin koirille kaulavitjat ja arvelin vasta seuraavana päivänä lähteä kontiota uudelleen vainoamaan.
Ensiks Aias päin väkiaskelin riensi ja huusi: "Tullos, houkkio! Miks sinä säikyttää koet suotta miehiä Argos-maan? Lie meillekin tuttua taisto, vaikka nyt meitä on runnellut Zeun hirveä ruoska. Laivat meiltä jo kai tuhoella on mielesi toivo, vaan kädet torjua meilläkin on, koet sen heti kohta. Paljoa ennemmin käsin vankoin vallata totta kansavan kaupunkinne me voimme ja sen soraks sortaa.
Tämä viimeinen asianhaara olisi ollut jotakin tavatonta kaikille muille paitsi kojoteeroille, jotka hyvin tiesivät että heidän lähestymisensä säikyttää valkoisten eläimiä, niin että katkovat kaiken, joka pitää niitä paikkaansa sidottuina. Miksi he kummeksuisivat jotain niin tavallista seikkaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät