United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos sallimus mun kuninkaaksi tahtoo, Se kruunatkoon mun myös; en itse liiku. BANQUO. Uus arvo ompi niinkuin vieras puku; Sopivaks vasta tottumus sen tekee. No, tulkohon jos mitä! Kuluu hetki, Vaikk' olis myrskyinenkin päivän retki. BANQUO. Me teitä odotamme, jalo Macbeth. MACBETH. Oi, anteeks! Unhotettuj' asioita Ajuni raskas hautoo.
Pois muistokirjastani pyyhin kaikki Katalat, tyhmät lorut, kaikki kaavat, Kaikk' oppilauseet, entisyyden jäljet, Joit' ahkeruus ja nuoruus siihen piirsi, Ja sinun käskys yksinään ma suljen Ajuni kirjaan, hämmästymätönnä Halvempiin aineisin; niin, jumal' auta! Voi sua, viheliäinen nainen! Sua, konna, naurusuu ja häijy konna! Esille kirja!
Ett' oiti, nähtyä ja viipymättä, Ei kirveen hiomiseen aikaa suotu, Mun pääni poikki lyötäis. HORATIO. Mitä kuulen? HAMLET. Tuoss' ompi käsky; lue, jahka joudat. Tahdotko kuulla, mitä sitten tein? HORATIO. Niin, kertokaa, ma pyydän. HAMLET. Näin kiedottuna konnanpauloihin, Ajuni vielä proloogiin ei päässyt, Kun alkoivat jo näytelmän, ma istuin, Tein uuden käskyn, kirjoitin sen puhtaaks.
Tuo mietteliäs, viekas Buckingham Ajuni uskotuks ei enää kelpaa. Näin kauan kestikö hän väsymättä Ja hengähtää nyt tahtoo? Hyvä, hyvä! No, mitä nyt, lord Stanley? Mitä uutta? STANLEY. Kuningas armollisin, tietäkää: Markiisi Dorset niille maille, kuulin, On paennut, miss' oleksii nyt Richmond. RICHARD. Käy tänne, Catesby.
Kirottu miesi tää, Sun sydänmailtani kun säikyttää! SEBASTIAN. Mist' ompi tuuli? Minne virta vie? Tai olen hullu, tai tää unta lie. Ajuni Letheen, mielihaave, paina! Jos tää on unta, kestäköön sit' aina! OLIVIA. Tulehan! Antaudu mun johtooni. SEBASTIAN. Halusta, neiti. OLIVIA. Nyt ja ijäti! Toinen kohtaus. Huone Olivian talossa.
Maku suussani makaapi, Haju herkusta hyvästä. Jos ma jaksaisin jutella, Saattaisin sanoilla näillä Ikävääni ilmoitella, Haastella haluni kaikki Tämän linnun liikunnosta, Mehiläisen meiän maalla, Olis kyllä kertomista, Sanomista sangen paljo, Vaan ei antane ajuni, Köyhä kieleni kykene, Niinkuin mielessän' menisi, Luonnossani lainehtisi.
KUNINGAS RICHARD. Ma tässä mietin, miten vertailin Maailmaan tätä tyrmää, missä elän; Mut koska maailma on väkirikas, Ja tääll' ei muuta luotua kuin minä, En sitä voi, mut valmiiks sen ma haudon. Ajuni tulee vaimoks sielulleni Ja sielu isäksi: ne siittää sitten Alati lisääntyvän aatossarjan, Jok' asuttaa tään pienoismaailman Oikuilla mailman lasten tapaisilla, Kosk' aatokset ei mitkään tyydy.