Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mutta Orkko tiesi, missä päin koto oli. Se lähti sinnepäin. Ja Severinin mielestä se juoksi liian virmasti. Hän olisi tahtonut viipyä kotimatkalla ikänsä loppuun eikä sinne koskaan saapua. Aurinko nousi kirkkaana, mutta se oli outo aurinko Severinin mielestä. Puut olivat kuurassa edellisen yön pakkasesta. Ne välkkyivät auringon säteissä, niinkuin monivärisillä jalokivillä koristettut.
Saatuansa sen aivan kuivaksi, peitti hän sen loimella, pani apetta sen eteen ja meni kuulustelemaan, kuinka muiden oli käynyt. Kauppaneuvos K., joka oli uhannut ostaa Severinin hevosen, sai hänen silmiinsä väkijoukossa ja tuli häntä asiasta puhuttelemaan. Mutta Severin vastasi, niinkuin ennenkin, ettei hän ollut aikonunna sitä myydä.
"Tunnetko Severinin koko luonnetta?" "Kuinka niin?" "Luulisitko tulevasi toimeen hänen kanssansa avioliitossa taikka oikeimmin sanoen luuletko, että te menestyisitte yhdessä; sillä se on minun suhteeni tässä pää asiana?" "Sitä en ole tullut epäilleeksi, yhtä vähän kuin ajatelleeksikaan. Minun ei ole sopinut sitä ajatella." "Sen kuulin jo eilen.
Taas huomasi unilukkari, että hän liian läheltä oli tarttunut toisten asioihin, jotka oikeutta myöden eivät häneen koskeneet. Mutta sana oli sanottu. Ja se kajosi hiukan kipeästi Marin mieleen, koska Mari salaisesti oli siitä ajatuksesta, ettei Severinin paikka ollut kilpa-ajoradalla. "Minä en ole häntä juuri kieltänyt enkä käskenyt," vastasi hän lyhyesti.
"Et häntä ainakaan pakolla juottaisi," vastasi tyttö, "ja vapaehtoisesti juo hän juuri sen verran kuin häntä janottaa." Severinin ja Marin kantamat eivät kuitenkaan olisi riittäneet aamu-eineeksi sille joukolle. Sentähden tulikin kohta heidän perässänsä palkka tyttöjä, kantaen samanlaisia tuotavia. Näitä nyt Mari rupesi jakamaan työväelle.
Sitä mahdollisuutta, että vastoinkäymiset saattaisivat tulla kukistamaan tätä onnea, ei hän tullut ajatelleeksi. Vaikka Severinin oli tyhjästä alkaminen, oli hänellä kuitenkin yksi etu, jota ei ole tavallisilla köyhillä. Hän olisi saanut lainata vaikka koko pitäjän rahat. Ja takaukseen hänen edestään olisi kuka hyvään ollut valmis menemään.
Hänellä ei mielestänsä ollut syytä suotta ujostella, koska Severin käytös, puhe ja luonne häntä mielyttivät. Heidän keskuutensa oli Marin puolelta katsoen niinkuin veljen ja sisaren. Ja se seikka, että Severin äiti piti Maria rakkaana, antoi tälle kanssakäymiselle tukea. Mutta siitä tuli myöskin, että Mari oli niin heti valmis antamaan kieltävän vastauksen Severinin tunnustukseen.
Mutta hänen isänsä toivoi että hän olisi ollut koko päätä pitempi ja varustettu monta vertaa enemmillä luonnon lahjoilla, kuin hän todellakin oli. Olemme jo osoittaneet ettei Mari ensinkään halveksinut Severiniä. Päin vastoin piti hän häntä rakkaana ehkä rakkaampana kaikista. Ainoastaan Severinin isän tähden oli Mari kieltänyt Severinin ajattelemastakaan avioliittoa heidän keskensä.
Mari ei tahtonut pahoittaa Severinin mieltä muistuttamalla hänelle, että hän jo toisessakin asiassa oli ollut muusta mielestä kuin hänen vaimonsa. Se oli tuossa kilpa-ajo-puuhassa. Mari lausui ainoastaan: "Minä luulen ettei tässä ole kysymys pelkästä hyvä-sydämmellisyydestä, vaan kristillisestä rakkaudesta, joka samassa on velvollisuus."
Severinin olisi kyllä ollut halu mennä; mutta ilman niin hauskaa toveria, kuin Mari oli, ei hänen tehnyt sinne mielensä. Hän päätti odottaa, kunnes hänen äitinsä oli saanut askareensa toimitetuksi. Olipa hän apunakin, että ne joutuisammin valmistuisivat. Emme tiedä, oliko hän tavallisesti muulloin äidillensä avullisena sen askareissa. Semmoiset eivät tavallisesti miellytä nuorukaisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät