United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Ei sillä Tapanilla ole häpyä ujostella ketään», sanoi äiti. »Vaikka olisi minkälaisia vieraita, niin siellä se on joukossa. Jos kieltäisikin, niin eihän sille lie suusanasta apua, se ei tottele, kun ei vaan keppiä ottane. Nämä toiset ne vaan kyhnöttävät, ei ne nämä pakkau vierasten jalkoihin.» Vaan siihen sanoi ukko, että »rohkeus ei ole vika, vaan se on tapa. Oraasta se touko tutaan.
Mutta nyt aloin minä jo todellisuudessa ujostella, en löytänyt puhuttavaa. Koetin toki häntä liehakoidakseni huudahdella: "Ai, kuinka te olette luonnon ihailija, herra Ikonen!... En minäkään pidä kerityistä puutarhoista... Niissä ei ole mitään semmoista pehmeää ja ... semmoista ... no kodikasta ja kansallista." "Eihän niissä mitä ole!" tokasi Petteri ja niin jatkui kulku ja puhelu.
Niinkuin usein ennen, niin nytkin taivas hänen suureksi ilokseen ei esiinny minään paljoväkisenä juhlasalina, jonne tultua pitäisi ujostella parempia ihmisiä, niinkuin herrasväkeä ja sillä tavalla.
Pasanenkin kävellä pokaili Hemmolaan ja oli mielissään, sillä hän oli saanut taas virantoimitusta tietoonsa. Sen muassa Matti oli hänelle ilmoittanut, että Hemmo on kilpakosijana. Hemmo meni kättelemään naapuriaan ja sitten kertoi: Nuoret tässä pyytivät vähän leikkiä, vaan taitavat minua ujostella. Vai ujostelee nämä. Mitä ne joutavata: isäntäkin poikamies, sanoi Pasanen ja nauraa hörötti.
Jumala saattaa tehdä ihmiselle minkä ihmeen tahtoo, eikä hänelle ole mikään mahdotonta, sanoi hän ja nousi aitan kynnykseltä, jossa oli vähän aikaa istunut ja poltellut. Tahdo vain Johannalta, mitä tarvitset. Ei pidä ujostella ollenkaan pyytäessään, virkkoi hän lähtiessään eikä sitten usein enää käynyt siellä koko sairauteni aikana.
Minä arvelen, näette, puhuakseni suoraan, että isänne varsin mielellään suostuisi takaussumman maksamiseen, jos hänellä olisi rahoja tai jos hän voisi hankkia ystävältä ymmärrättehän, neitiseni! ystävältä, jota hänen ei tarvitsisi ujostella.
Elähän nyt ... kas, kas, kuinka se ujostelee vierasta ... ei sinun tarvitse ujostella tätä Olavia ... me olemme niin vanhat tutut ja me olemme tässä juuri puhuneet sinusta ja minusta ... olisi se sentään kovin mukavaa, jos sinullakin, Olavi, olisi pikku vaimosi niinkuin minullakin ja me tässä näin parittain istuskelisimme kesäisen illan helmassa... Sinähän tulet aivan runolliseksi...
Juomaan kahvia ja tervehtimään vanhoja tuttuja. Ei pidä ujostella. JOHANNES. Sinuako hän ujostelisi? MIKKO. Niin ketäpäs hän tässä muitakaan? JOHANNES. Entistä renkiään. Niinpä niin. Entistä renkiään, josta nyt on tullut isäntämiehen veroinen. Mitä kuuluu? ANNA LIISA. Ei mitään erinomaista.
Ja me näin ikään olemme vaan sanasilla, kädet ristissä, petämme hänet. SOEST. Teidän pitäisi ujostella, Brackenburg! Elkää antako hänen enää jatkaa! Estäkää onnettomuutta! BRACKENBURG. Rakas Klaara! Tule, lähtään! Mitähän äitis' virkkaa? Kenties KLAARA. Luuletko sinä, että minä olen lapsi taikka heikkopäinen? Mitä auttaa joku: kenties?
Kaisa arvasi asian ja alkoi ujostella: »Mitä tästä minusta nyt enää haastaa! Onhan niitä nuorempiakin!» Mutta Antti oli nyt asiassa kiinni, katsahtaa muljautti merkitsevästi Jussiin, ja jatkoi rohkeana: »Eikä tällä Kaisalla ole nuorempanakaan ollut mitään pahoja kujeita ja ilveitä niin kuin näillä nykyajan tyttö hetaleilla pyrkii olemaan!» »Ei... Ei tällä ole ollut!» imarteli Jussikin.