United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Torvelan isäntä kuitenkin viimein vakavasti sanoi: "Ei liene lystinpäällistä ollut Tapanilla Kullejokeen syöstyminen; maahan se oli lohennut jalkojen alla. Vahinko saattaa tulla viisaallekin, tyhmällähän se onkin toisessa kädessä." "Maa lohennut", sanoi Dampbell. "Mikä sen maan pani juuri silloin lohkeamaan. Hyh!" "Se kun sattuu", kuului joukosta vakava sana.
Hänellä olikin hauskaa, hauskempata kuin missään tapauksessa olisi voinut toivoakaan. Täällä näki hän monesta ajasta alkuperäistä maakansaa ja tyyppejä...! Rouva loi mieheensä kiitollisen katseen ja meni jälleen Tapanin seuraan. Tapanilla oli vetovoima, Topi. Rouvan omasta onnesta puuttui paras, hänellä kuin ei ollut yhtään lapsia. Sitte Aleksei juopui viinistä. Hornan taivas!
Kysyi puhemieheltä: »Miten on sen asian laita, kun puhui eräs, että tää sulhanen on mielinyt vähä hutiloimaan niinkuin päävikanen?» Siihen päätä puistain vastasi puhemies: »Sen takaan että se on vale ja vihapuhe. Tällä Tapanilla on mieltä enempi kuin pienessä kylässä, on muistikin että sen pääkoppaan tarttuu mitä kerran kuulee. Hänet olen jo merkinnyt mustilaispojan korkusesta.»
Nyt Tapani kuumenti ahjossa sen auran saaran kärjen, minkä tehtyään nosti sen alasimelle, otti toiseen käteensä varsiniekan leikkoraudan ja tarkasti katsoen asetti sen sille paikalle mistä sen piti katkaista se saaran kärki. Pajamies kun näki Tapanilla olevan kiireen, niin ei käskyä odottanut, vaan sieppasi moukarinsa ja tuimalla tempauksella iski leikkoraudan päähän.
Sitten sovittiin vakuutuksilla, että "tämä oli viimeinen kerta", koko ilmoitus kuitenkin oli vielä vähemmän luotettava, kun silmänkääntäjien y.m., kosk'ei nuo viime kerrat olleet pari tai kolme, vaan lukemattomia. Tapanilla ja Sofialla oli yksi poika, Hannu, joka kertomuksemme alkaessa alotti toista ikävuottaan.
»Ei sillä Tapanilla ole häpyä ujostella ketään», sanoi äiti. »Vaikka olisi minkälaisia vieraita, niin siellä se on joukossa. Jos kieltäisikin, niin eihän sille lie suusanasta apua, se ei tottele, kun ei vaan keppiä ottane. Nämä toiset ne vaan kyhnöttävät, ei ne nämä pakkau vierasten jalkoihin.» Vaan siihen sanoi ukko, että »rohkeus ei ole vika, vaan se on tapa. Oraasta se touko tutaan.
Tapani loi häneen kirkkaat silmänsä: En pelkää kuolemaa, äiti! Mutta hetken tehtävät joutuivat jo mieleen. Tapanilla oli kiireinen työ suoritettavana. Eikö minun nyt tulisi kaivaa lusikat maahan. Syvään kuoppaan kai? Kuoppaan, no niin, vastasi Leena hajamielisenä, aikoen seurata poikaa. Mutta ei, parempi on että hän menee yksin. Tiedäthän oikean paikan? Kyllä. Pihlajan alla? Siellä kiven kyljessä.
Mutta pyhä Tapani hän päivät pitkät saarnaa, tarjoo uskon ydintä, ei elon kuorta, kaarnaa. Väsyneenä paadelle hän yksin jääden vaipuu. Ylös karkaa kauhistuin: »Mik' on tuo kumma kaipuu? Mik' on virsi vesillä? Mi laulu lainehilla?» Taika valtaa vahvimman, on tuska Tapanilla. Sammuu sanan kynttilät ja aatteet alas painuu, hengen houreet heräjää ja kuvat maasta Kainuun,