United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sen minä kyllä sanon että Antista ei ole isännäksi... Siitä ei tarvitse pahastua. Sen minä kyllä olen merkinnyt, että Antilla ei ole isäntämiehen luontoa semmoista kuin esimerkiksi minulla on... Minulla se juuri on isännän luonto». Ravisti hieman päätään ja lisäsi: »Minä saattaisin hallita vaikka kuinka suuren talon.
Nyt on meillä torstai... Ensi maanantaina... Pyhänä pitäisi lähteä... Olisi hieman alentavaista isäntämiehen lähteä hakemaan tukkilaista, mutta kuitenkin se sietäisi minun lähteä hakemaan, ettei se sitä tuhatta markkaa kerkiäisi panna mihinkään asioihinsa», ajatteli Jukke ja puolen päältä niinkuin tarjoutuen kysyi: »Kenen aiot laittaa hakemaan Anttia?» »Olen ajatellut juuri sinua.
Mutta hitto sinne menköön sateella kuraiselle pellolle, ajattelin, ja pyysin erään ystävällisen ja ymmärtäväisen isäntämiehen kertomaan minulle siitä jälkeenpäin. Mutta missä saisin tilaisuuden ryhtyä kirjoittamaan? Mahtaisiko hän jo olla ylhäällä? Siellä olisi rauhainen huone, ja hän voisi auttaa muistiani eilispäivän juhlallisuuksien ikuistamisessa.
Kekalla niskoin, ryhti isäntämiehen, kädet selän takana käveli edestakaisin lattialla ja ajatteli vaan Siiristä, ruunikosta, markkinoista, tuhannesta markasta ja Jokelan kuuliaiskemuista. Mutta kello tuvan seinällä löi jo kymmenen; silloin havahtui Jukke, alkoi laittautua kotiin lähtemään, koppoi päällysnuttunsa seinältä, pani sen päälleen ja toimittautui tielle.
Ei enempää kuin pukki Venäjästä, ajatteli Jukke ja katseli vaan uuniin. Mutta ei se kuitenkaan tuntunut hyvältä eikä sopivalta kovin kauvan olla aivankaan puhumatta. Katsahteli ympäri laajahattuisen kattolampun valaisemaa tummaseinäistä tupaa, näkyisikö mitään silmään pistävää semmoista, josta tuota niinkuin isäntämiehen aistilla ja sen näkökannalta voisi ruveta puhumaan.
Ajan ollen minä töihinikin tavastuin, ja emäntä uskoi minulle melkein kaikki isäntämiehen toimet. Siitä sen oli varsinkin hyvä mieli, etten minä missään käynyt enkä kenenkään vieraan kanssa kanssakäymistä pitänyt. Silloin kun en töissäni ollut, silloin istuin kotona ja lueskelin mitä kirjoja milloinkin sain. Minä sain Kantelettarenkin!
Viimein se ilmestyi ja nyt miettimään keinoja, miten tuo entinen matkassa-olija on tieltä pois sysättävä. Se kun oli saatu toimeen, palkkasivat ne jonkun asiaan kuulumattoman isäntämiehen tai muun, joka oli Viijalle tuttu ja se sitten pyysi jonnekin rauhalliseen ravintolaan tai kortteeriinsa kahville.
Partanen oli siinä käsityksessä, että Kaisa oli saman asian perillä kuin hänkin ja siksi kehui omaisuuttansa. Se nosti hänessä luontoa, oman arvon tuntoa. Hän rykäsi varakkaan isäntämiehen tavalla. Turtiainen jatkoi asiaa huomauttaen: »Kyllähän tämä Makkos-vainajan talo arvossa nousisi, kun tämä joutuisi oikein miehisen miehen käsiin, joka tätä kuntoon kohentelisi.»
Juomaan kahvia ja tervehtimään vanhoja tuttuja. Ei pidä ujostella. JOHANNES. Sinuako hän ujostelisi? MIKKO. Niin ketäpäs hän tässä muitakaan? JOHANNES. Entistä renkiään. Niinpä niin. Entistä renkiään, josta nyt on tullut isäntämiehen veroinen. Mitä kuuluu? ANNA LIISA. Ei mitään erinomaista.