Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Vaan minyeitäpä, Orkhomenon, Aspledonin kansaa, johtivat Askalafos ja Ialmenos, aaluvat Areen, kantamat Astyokhen: taloss' Aktorin, Azeun poian, nous yliskammiohon tytär kaino ja kohtasi Areen suurväkisen; salasaapuja siell' lepäytteli immen; kolminkymmenin nää kera seurasi kaarevin keuloin.
"Et häntä ainakaan pakolla juottaisi," vastasi tyttö, "ja vapaehtoisesti juo hän juuri sen verran kuin häntä janottaa." Severinin ja Marin kantamat eivät kuitenkaan olisi riittäneet aamu-eineeksi sille joukolle. Sentähden tulikin kohta heidän perässänsä palkka tyttöjä, kantaen samanlaisia tuotavia. Näitä nyt Mari rupesi jakamaan työväelle.
Nousi jo kumpu, ja mennä he mieli, mut jäädä ja piiriin laajaan istua käski Akhilleus, lahjoja antoi noutaa laivoiltaan: jalan kolmen kantamat, kauniit 259 kattilat, maljakot myös, hevot, muulit, muhkeat sonnit, naisia vyösoreoita ja harmaaharkkoa rautaa.
Kulkivat he jo moni-ahteisella tiellä ohi Kuttilan lakean niitun. JUHANI. Pojat, pojat! tuntuupa jo sieraimissani kotonurkkien haisu, ihanampi neitsytmaarian sänkyruohon tuoksua. Pojat ja veljet, saman maatuskan kantamat ja synnyttämät kaikki, kuulkaat yksi oiva sana: Käskekäämme tuliaisjuhlalle kanssamme Jukolaan joka ainoa mies ja vaimo, koiras ja naaras, jonka vaan kohtaamme tiellä ennen kotoa.
Sinä olet isäntä niinkuin minäkin, me olemme isäntiä me.» »Kyllä me olemme isäntäväkeä ja veljet ja ystävät», virkkoi Niilo iloisesti ja rupesi täyttämään lasia. »Veljet ja ystävät, ihan veljet ja ystävät kuin saman äidin kantamat!» toisti vielä Jukke ja katseli mielissään joukkoa. Sitten Kopolan ukon esityksestä juotiin Juken malja ihan pohjaan asti, niin yksi kuin toinenkin.
Muistipa ruokaa näät Niobekin suortuvasorja, vaikk' oli linnassaan kakstoista hän vaipuvan nähnyt lastaan, neitoa kuus, kuus poikaa kukkeavartta. Surmasi närkästyin pojat hohtavajousi Apollo, tyttäret Artemis ampujatar, kun kerskunut äiti vertainen olevans' oli Leton kukkeakulman, kaksi kun täll' oli lapsia vain, niin montapa hällä. Niinpä ne kaksi nyt kaikk' emon ylpeän kantamat kaatoi.
Me yhen emosen lapset, Yhen kantamat kaposen, Yhen sotkan suorittamat, Yhen peiposen pesemät, Yhen hanhen hautelemat, Yhen varpusen valamat, Kulle nyt työlle tempoamma, Kulle viitsimmä viralle?
Voi armaat veljet ja sukulaiset ja saman äitin kantamat! te näitte kuinka hän lierutti tämän otsavihkoni etusormensa ympäri, kahmasi sitten kaikella kourallansa näin, kas tällä tavalla, ja sitten ravisti hän, että hampaat helähti. Hm! TUOMAS. Minä näin sen ja poski-lihani pullistuivat vihasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät