Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Mitä Severinin tulee, luotti hän reippaasti tulevaisuuten. Hän tunsi tykönänsä voimaa taistella vaikka koko mailmaa vastaan. Mutta pitikö hänen nouseman taistelemaan isäänsäkin vastaan. Se ajatus väristytti häntä. Hän ei sitä asiaa ollut tullunna miettineeksi, ennenkuin Mari oli avannut hänen silmänsä. Mutta sen kautta tuli Mari hänelle vielä rakkaammaksi.
Mutta jollei kansanjuhlaan mentäisi, niin ei hän tietäisi, minkä syyn varjolla hän enää saisi liikkua Marin lähellä, kun ei tuota hääräämistä ja "säälimistä" ollut. Sentähden hän kiivaasti tarttui äidin kehoitukseen ja vaatei Maria lähtemään hänen ja Ivarin kanssa nuorison kokoukseen. Ivar oli askaroimisten aikana ollut Severinin kamarissa lukemassa sanomalehtiä.
Ylen pikaista edistymistä ei kuitenkaan ollut odotettavana torpan lapsilta, jotka hiljaisuudessa, yksinäisyydessä ja yhtäläisissä oloissa olivat aikansa viettäneet. Severin ei heissä siis havainnut mitään erinomaista muutosta, jollei sitä, että Mari oli sukeutunut paljoa soreammaksi, kuin hän oli ollut Severinin kotoa lähtiessä.
Se tietysti on paras keino, jos palkintoa voittaa mieli. Ja palkintoa Severin toivoi, osittain rahain osittain kunnian vuoksi. Sillä sanomalehdissä mainitaan niiden nimet, jotka voittavat, eikä ainoastaan heidän, vaan hevosenkin nimi, muoto, ikä, koko j.n.e., jotka tietysti aina on jotain viehettävää. Mari oli Severinin kanssa ollut useat kerrat ajelemassa.
Ja hän olisi suonut sen tulevan jota pikemmin sitä parempi. Mutta päivä valkeni valkenemistaan. Ja Severinin mieli synkeni synkenemistään. Vaan tätä kurjaa elämää oli kuitenkin jatkettava. Severin oli hamasta lapsuudestaan kammonut kortteja. Usein oli hän nähnyt toisten poikain niitä pitelevän, mutta hän oli aina ylpeästi siirtynyt heidän paristansa.
Heidän oli muistaminen hevois-ystäviä ja toimimiehiä maljalla, jonka he yhteisesti tilaisivat. Severin ei siis kehdannut olla kiittämätöin hänkään. Malja tilattiin, ja Severinin, joka ensimmäisen palkinnon oli saanut, tuli pitää puheenkin. Hän ei ollutkaan siinä kohden aivan taitamaton ja suoritti tehtävänsä jotenkin hyvin.
Mutta vaikka Mari piti itsensä kaikissa muissa suhteissa Severinin vertaisena, niin oli kuitenkin tuo yksi puute heitä jo alussa eroittamassa hänen mielestänsä. Hän ei siis koskaan tullut ajatelleeksikaan, että Severin joskus tekisi hänelle semmoisen tunnustuksen kuin hän tänäpänä oli lausunut. Siitäpä se, niin sanoaksemme, eriskummallinen rohkeus, millä Mari viihtyi Severin seurassa.
Enkä tahdo sinun kanssasi kinata. Mutta en vain ymmärrä sinun vaatimattomuuttasi." "Sinä et tahdo ymmärtää, mutta minun täytyy ymmärtää." "Minä näen ja kuulen," katkasi Severinin äiti, naurahtaen, heidän puheensa, "että te olitte tässä kaksi kovaa. Teillä saattaa olla kummallakin totuus, mutta ihan eri katsantokannalta.
"Se kuorma on minun yksin kannettavani," vastasi Severin, "se ei ensinkään sovi sinulle." "Saatpa nähdä, että sopii, kun vain puhut ja puhut totta." Severin oli ääneti, "No sitte minä rupean juttelemaan sinun edestäs," sanoi Mari. "Kuule nyt!" Ja hän laski kätensä Severinin pään päälle. Se tuntui niin virkistävältä Severinille. "Sinä tulit kilpa-radalle.
Ja hän tiesi, jollei kokemuksesta, kumminkin tunteellisesti, että köyhyys usein laimentaa ja jähdyttää rakkauden. Vaan toiselta puolen, olihan Severinin isä aivan kuin viskaamalla viskannut poikansa hänen syliinsä. Ja vielä lisäksi oli hän vaatinut, että Mari, koska hän oli Severinissä herättänyt rakkauden, myöskin tekisi hänestä miehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät