Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Hän oli ponnahtanut ylös, mutta istuutui taas, ja Attila jatkoi tyynellä vakavuudella: Kaksi veljeä saattaa väärin käsittää toisensa, kadehtia toisiansa, kinata ja erota vihassa, mutta nämä kaksi eivät semmoista ymmärtäneet.
"Luulen minä hänen kelpaavan rahattakin, sillä osaapa hän pitää niin hyvän talon komennon, että hän jo silläkin talonsa rikastuttaa." "Niin no, eihän minun sovi kinata, kai sinä hänen parahiten tunnet, joka viisi vuotta olet hänen kanssaan niin läheisessä tuttavuudessa ollut."
Enkä tahdo sinun kanssasi kinata. Mutta en vain ymmärrä sinun vaatimattomuuttasi." "Sinä et tahdo ymmärtää, mutta minun täytyy ymmärtää." "Minä näen ja kuulen," katkasi Severinin äiti, naurahtaen, heidän puheensa, "että te olitte tässä kaksi kovaa. Teillä saattaa olla kummallakin totuus, mutta ihan eri katsantokannalta.
»Ja jatketaan kinaa», virkkoi Ahto. »Ei ensinkään kinata», väitti Iiri. »En minä kinaa kinatakseni, vaan puolustaakseni mielipiteitäni.» »Ei matkalla kinaaminen sovikaan», sanoi Ahto, »sillä silloin unhottaisimme katsella ympärillämme olevaa luontoa». »Se on aivan tosi», vakuutti Iiri ja meni nyt hyvästi jätettyään kotiin.
Siitähän tulee keskenäinen sota, joka ei koskaan taukoa... Tai jos he ovat nerokkaita ja taidoissa etevimpiä ja pakoittavat jonkun ääneti kuuntelemaan heidän puhettansa, siitähän tulee ijankaikkinen luento, ja kun etsitään seuraelämän huveja, niin ei ole pakollista alituisesti myöntyä eikä taukoamatta kinata eikä lakkaamatta tulla neuvon-alaiseksi. Liina oli vaiti.
JAAKKOLA. Hyvä... Tule mukanani, Kallen-Leena. KALLEN-LEENA. Enhän minä täällä mikään vieras ole. JAAKKOLA. Kyllä sinä kaikkialla luulet olevasi kotona. Mutta ei sinun silti auta kinata vastaan. Ellet tottele, vien sinut väkisin huoneesta. KALLEN-LEENA. Olenko minä varastanut, olenko minä murhannut? Vastatkaa siihen kysymykseen, Jaakkola! JAAKKOLA. Suus kiinni, Leena!
Jo eineellä ollessamme rupesi kornetti puhumaan Napoleonista ja Kaarlo XII:ta, mutta Emilia ei jaksanut kinata. Julia ja Helena hukkaan koettivat häntä ilostuttaa. Minä en osastani uskaltanut sanaakaan sanoa, sillä kirje oli aina tielläni. Kello 12:ta tuli Algernon. Hän näytti kiihtyneeltä ja silmänsä säteilivät kummallisesti.
Vaari ei vastannut mitään, solmi vain äänetönnä nuotan silmukoita. Hänellä nyt kerta oli oma ajatuksensa asiasta, eikä hän viitsinyt siitä ruveta sen enempää kinaamaan. Kestää sitä kinata akkain kanssa, jotka pieksävät suuta saadakseen olla äänessä! Kotvasen kuluttua hän virkkoi kumminkin puoliääneen: On sitä aikoinaan oltu marjahaluisia itse kukin, sinäkin ja muutkin.
Parain isä, minä en suinkaan tahdo kinata, sillä minun tulee kunnioittaa yhtä hyvin isän ikää kuin kokemustannekin, mutta löytyy asioita, jotka ovat tarpeellisia ja jotka maksavat rahaa. Voitteko te ajatella jotakin, joka pahemmin alentaa arvoa, kuin se mikä minulle tapahtui Wiesbaden'issa? Mitä sitten? kysyi vanha kreivi.
Mutta, neitiseni; minä olen varma voitostani. Mahdollista, minä en tahdo siitä kinata; mutta paruunini, missä näette te luonnon niin suloisena kuin eräässä Fahlcranz'in taulussa? Kyllä, armaani, ei kauempana kuin Eläintarhassa. Siellä tomuttuu ajokaluista ja kerjäläiset saattavat huudoillansa kuuroksi. Antakaa anteeksi, armaani, te unhotatte vallan, että minä heti teidät saan kiinni valheesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät