United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
JAAKKOLA.
Mutta nyt sinun pitää aa.. antaa minulle ryyppy tervetuliaisiksi, Taavi! Kaikki talon viinat ovat porstuakamarissa. Mennäänpäs sinne. PEKKA. Sa.. sama se. Tule mu.. muassa, Pertin Taavi! Hi! hi! hi! Yhdeksäs kohtaus. TAAVI, AINA ja JAAKKOLA. Myöhemmin ARO.
JAAKKOLA. Vielä hän vaimoineen joutuu pois talolta, jos tuollaista elämää pitkälle jatkaa. Suuremmatkin tavarat kuin Källön vähemmälläkin mässäämisellä hupenevat. Ja jospa hän kerta pääsee Voipalan tavaroihin käsiksi, niin kyllä hän nekin juo suuhunsa. AINA. Elli parka! Niin parka. JAAKKOLA. Kyllä vaan hänellä on seitsemän päivää viikossa se on varma.
Ainakin teeskentelevät tietämättömiksi. TAAVI. Et toki miehelle antanut viinaa? ARO. Kaikeksi onneksi nukkui kohta kun sain hänet sänkyyn. Nyt kuorsaa kuin hevonen. TAAVI. Hyvä että nukkui. ARO. Olipa se kumma, että niin sievä ja jalo tyttö kuin Voipalan Elli suostui menemään Källön Pekalle vaimoksi! JAAKKOLA. Eipä hän hevin suostunut! Kinasipa kolmatta vuotta vanhempainsa tahtoa vastaan.
ARO. Vai että keitit kahvia yksinomaan minun varakseni. Sinun ei itse ensinkään ole tapana sitä juoda. AINA. Omaksi varakseni tietysti myös... Taavi hyvin kyllä tietää sen, että jo tyttönä olin aika kahviratti enkä sen koommin sitte ole tätä huonoa tapaani parantanut. TAAVI. Säästä kahvisi siksi kunnes Jaakkola saapuu tänne. AINA. Lautamieskö?
Eihän siitä sitte sen enempää ollut puhetta. Mutta Pekka ei ollutkaan siihen aikaan sellainen raivojuoppo kuin hän nyt on, vaikka hän kyllä silloinkin salakähmään aika lailla huijaili. JAAKKOLA. Mikä asiakirja se on, jota pidät kädessäsi? TAAVI. Testamenttini ... taikka lahjoituskirja taikka miksi sitä kutsunen. JAAKKOLA. Testamenttisi! Varhain olet ruvennutkin kuolematasi ajattelemaan!
Oikeinpa täytyy ihmetellä sitä huolta, jota hän kuitenkin pitää tuosta juoppo miehestään. AINA. Olette oikeassa. Sitä täytyy todellakin ihmetellä... Enkä ole koskaan kuullut Ellin kovaa onneansa valittavan. JAAKKOLA. Eipä hän valita. Koettaapi päinvastoin jos jollakin tavalla peitellä hänen vikojansa.
JAAKKOLA. Hyvä... Tule mukanani, Kallen-Leena. KALLEN-LEENA. Enhän minä täällä mikään vieras ole. JAAKKOLA. Kyllä sinä kaikkialla luulet olevasi kotona. Mutta ei sinun silti auta kinata vastaan. Ellet tottele, vien sinut väkisin huoneesta. KALLEN-LEENA. Olenko minä varastanut, olenko minä murhannut? Vastatkaa siihen kysymykseen, Jaakkola! JAAKKOLA. Suus kiinni, Leena!
Kukapa nyt olisi täällä naapurissa sellainen, että Jaakkolan keralla allekirjoittaisi tämän testamenttini? ARO. Kuoppalan Mikko osaa kirjoittaa. TAAVI. Pyydän, että lähdet noutamaan häntä tänne. JAAKKOLA. Tulen mukanasi, Aro. Mikko juuri tuonnoin pyysi minua katsomaan kaurapeltoaan, jonka Omelan karja on pahoin tallannut. Mikolla on aikomus käräjissä hakea vahingonkorvausta.
Mutta vihdoin eräänä päivänä olin silloin sattumalta Voipalassa kun Pekka ja Voipalan vanhemmat taas kilvoin ahdistelivat häntä Källöön miniäksi, kuulin Ellin hermostuneena vastaavan: »Niin, olkoon sitte menneeksi, koska ei sitä kirjettä, jota kuukausia olen odottanut, ollenkaan tulekkaan!» AINA. Mistä ja keneltä hän tuota kirjettä odotti? JAAKKOLA. Enpä tiedä.