Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Vaikkakin Severinin synnynnäinen taideaisti, hänen avoin katseensa kaikkeen kauniiseen ja hänen aikaiseen kypsynyt arvostelukykynsä ensi alussa vaikuttivat minuun milt'ei työlästyttävästi, sillä olinhan tähän asti seurustellut vain tavallisten poikain kanssa, joilta näitä ominaisuuksia puuttui yhtä tuntuvasti kuin minulta itseltänikin, niin vähitellen kuitenkin syvennyin minä vaistomaisesti hänen aatemaailmaansa ja opin katselemaan samoin silmin kuin hänkin.
Siis sovittiin niin, että Ivar ottaisi haltuunsa Tuominiemen ja muuttaisi sinne vanhempainsa kanssa. Mari ei kuitenkaan tahtonut, että Puolamäki, hänen syntymäkotinsa, joutuisi vieraille. Sen vuoksi päätettiin ottaa Puolamäki kartanon haltuun. Ja Mari piti jo ennakolta juhla-hetkinänsä, jolloin hän saisi Severinin kanssa käydä vanhassa kodissansa, sen taloutta ohjaamassa.
Koko Severinin käytös oli muuten tasaista, miehekästä ja järkevää. Sen Mari havaitsi vaan siinä olikin kaikki. Sillä eroitus heidän välillänsä oli kuitenkin semmoinen, ettei mitään todellista ja syvempää ystävyyttä heidän keskensä voinut syntyä. Tuttavuus oli ainoa.
Molemmat olivat nuoret ja voimakkaat. Uhkamielisesti olivat he kumpikin lähteneet takkaansa tuomaan. Severinin täytyi vaikeroita. Mari ei vaikeroinnut. Se eroitus nähdään joskus miesten ja naisten välillä. Siinä kun mieheltä pääsee valitus-huuto ei nainen tavallisesti lausu sanaakan.
Eikä aikaakan niin pohja näkyi Severinin korvossa, ja hän oli ansainnut melkoisen rahasumman. Osa saaliista oli kuitenkin jätetty kotitarpeeksi. Ja emäntä palkkatyttöinensä ryhtyi ahkeraan työhön niitä perkaamaan ja suolaamaan. Heidän sitä tehdessään saapui Siuron isäntä ja emäntä taloon. "Kas niin, kiltti väki, varhain liikkeellä, näemmä," huudahti ukko jo kaukaa.
Mutta ne häikäsivät Severinin silmiä. Sillä kaikki, mikä eniten oli häntä huvittanut, tuotti nyt hänelle pelkkää ikävyyttä. Yksin varpusetkin, jotka kylän räystäillä tirskuivat päivän paisteessa, julistivat hänelle alakuloisuutta. Hän muisti Liisaa, joka vankeudessa istui ja jota hän oli kieltänyt Marin ottamasta palvelukseensa. Kuinka Severin oli ollut itserakas!
Hetkiseksi hiljeni ja tyyntyi tanssituvan melu, sillä sisään oli tullut lapsinensa "Englantilainen rouva", niinkuin Agy'ä, ylirakennusneuvos Severinin rouvaa, aina nimitettiin. Herrastapaiset puunkauppiaat panivat nyt sampanjapullot paukkumaan ja tarjosivat rouvalle lasin, josta hän joi nuorikkojen onneksi, ja sitten osasi hän tehdä jokaisen onnelliseksi jollakin lempeällä sanalla.
Hän päätti heti siinä asiassa kysyä Severinin mieltä, Ja hän tuli levottomaksi, kun ei Severin jo palannut saatolta. Vasta pimiän tullessa saapui hän. Ja Mari käski hänen lukemaan unilukkarin antaman kirjeen. Mutta Severin oli tuskin ehtinyt silmäillä sen läpi, ennenkuin hän kiivaasti lausui: "Se villikissa."
Päivän Sana
Muut Etsivät