United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma kesken Karman taistelun ja epätoivon työn ja kesken päivän heltehen ja kärsimyksen yön sun tuoksus olen tuntenut, sun tuoksus kaukaisen kun illan kasteen-viileän, kuin illan ikuisen. Maan surut mua väsyttää, sen riemut riuduttaa, sen valo viiltää silmiäin, sen yö mua kammottaa. Mun sieluni niin uupunut on vaelluksiin maan. Sun kalkistasi, ainoinen, vain lohdutuksen saan.
Se ainoa, joka yksinään sinun koko sydämes omistaa, hän on vanha, et häntä sa ikänään voi, kuin rakkaus vaatii, rakastaa. Saat kotia vailla sa vaeltaa, mut minne sun tiesi johtakoot, sinä aina kaipuun tunteva oot vain häntä, vain häntä rakastaa kuin lintuset, jotka lentäissänsä suvi-ilmaa leikkaa siivillänsä, ja sun kaipuusi sydämes riuduttaa.
Niin isät ottelivat, monet uljaat murtaen muurit, moinen heill' oli mieli ja moinen rohkeus rinnan." Noin heit' ohjasi vanhus tuo, sodan tuttu jo ammoin. Valtias riemastui Agamemnon, kun hänet keksi, noin sanat siivekkäät heti virkkoi kuuluvin äänin: "Vanhus, oisipa, kuin yhä rohkeus rintasi täyttää, polvesi ponsi ja voimasi muu yhä muuttumatonna! Vaan sua vanhuus riuduttaa, osa kaikkien.
Hänestä näyttää, että niinkauan kuin Johannes on pohjanmaalla, niin Johannes on hänen, mutta jos he muuttavat meidän puolelle, niin hän ikäänkuin luopuu Johanneksesta ja antaa hänet minulle. Sitä hän pelkää, rakas Henrik, sitä vaan. Parempi ikuinen sota, näetkös, kuin sitä. Parempi kiduttaa, riuduttaa Mamma, sinä puhut hänestä niinkuin hän olisi hyvin paha ihminen? Kuinka se nyt oikeastaan onkaan?
Siitä hetkestä pitäen sai Maria uutta voimaa ylpeydestään: hän hillitsi tunteensa, joka kyllä sai riuduttaa sydäntä, vaan ei näkyä pinnalta. Joskus vain tunsi hän kärsimisensä voiman horjuvan, ja hänen kiihkonsa murtautui esiin, ikäänkuin maanalainen tuli.
Mutta siihen mitäkään virkkamatta rupesi Gianetta vaan soimaamaan nuoren ystävänsä pahaa isää. "Hän ei suo sinulle lepoa yöllä eikä päivällä," kiivaili tyttö; "hän sinut vielä ennen pitkää hautaan panee; Nikolosi ei ole vahva ja voimallinen, sanoo aina äitini; hänen hullu viulunsa riuduttaa hänen sielunsa ja isä turmelee hänen ruumiinsa. Tosiaankin hän on oikeassa;" lopetti Gianetta murheellisena.
Hän lauloi elämän-ilosta niinkuin lahden lumpehista, ja elämän murheesta niinkuin niiden juurista, jotka ovat syvällä pohjamudassa. Mutta hän lauloi myöskin elämän lyhyydestä, joka on kerkeämpi kuin kesä pohjolassa, ja elämän yltäkylläisyydestä, jota ei ehdi ahmia kuolevainen. Hän lauloi tiedonjanosta, joka on kuin kuluttava tuli, ja kauneudenkaipuusta, joka riuduttaa ihmisrinnan.
Pellervoinen esitti hänelle asiansa, kertoi, kuinka kovalla vaivalla ja työllä suot ja rämeet Kalevan maassa muutetaan kauniiksi viljavainioiksi ja kuinka vilu lyhyessä ajassa tämän viljan riuduttaa ja työn turhaksi tekee. Päivättärellä oli lämmin sydän. Hän oli heti valmis nuorukaista auttamaan.