United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oisipa minuksi ollut, Ollut puita pyörimättä, Varpoja vapisematta, Lehtilöitä liekkumatta; Itse hullu hukkasime, Mieletön menettelime, Itse mie isosta luovuin, Itse äitistä erosin, Itse vierin veikoistani, Siirrime sisaristani, Sorsan suojille sioille, Allien asuntamaille, Sisareksi siikasille, Lohen poian puolisoksi.
Oisipa kämmenineen kalamerta hän vain melomassa, montapa simpukanpyynnillään hän ruokkisi totta, aaltoon paiskautuin, meri vaikka jos kuinkakin ärjyis, niinkuin vaunuiltaan sulavasti nyt suistuvi kenttään. Ilionissakin siis on miehiä simpukanpyyntiin."
Niin isät ottelivat, monet uljaat murtaen muurit, moinen heill' oli mieli ja moinen rohkeus rinnan." Noin heit' ohjasi vanhus tuo, sodan tuttu jo ammoin. Valtias riemastui Agamemnon, kun hänet keksi, noin sanat siivekkäät heti virkkoi kuuluvin äänin: "Vanhus, oisipa, kuin yhä rohkeus rintasi täyttää, polvesi ponsi ja voimasi muu yhä muuttumatonna! Vaan sua vanhuus riuduttaa, osa kaikkien.
Voi minä piloinen piika, Kunne kuitenki osasin, Polin puulle pyörivälle, Varvulle varattomalle! Oisipa minuksi ollut Paikkoja parempiaki, Puita pyörimättömiä, Varpuja varallisia; Vaan ma hullu hukkasime, Mielimennyt mättäsime, Tieten tervan keittimehen, Silmin valkian sisähän. Luulin saksan saaneheni, Pajarin valinneheni;
Kaikki' näitä katsellessa, Läikkyviä lähtehiä, Järven, lahen lainehia, Kerran vielä keskenänsä Miehet mielestä hyvästä Puhelevat puolestansa: »Kun ois tässä kukkasia, Lehtipuita lempehiä, Oksakaan omenapuuta, Oisipa osa hyveä Paratiisin maan paria, Aatamin asuntomaata». Tuosta kärryihin kävivät, Rupesivat rattahille: Ratas vieri tietä myöten, Aatos Luojan töitä myöten.
Oisipa vain sama kummankin ikä niinkuni into, kohtapa koitettais, hänen oisiko vai minun voitto!" Noin hän huusi, ja kaikk' yht' uskaliaina he riensi rinnan seisomahan, päin olkaa painaen kilven.
Oisipa nuoruus vielä ja ryhti se mulla, mik' ammoin, kun Pylos Elis-maan kera taisteli karjojen ryöstön kostaakseen ja kun Itymoneun minä hengeti iskin, Elis-maan asujoita, Hypeirokhon urhean poian! Varjelemaan kävi karjaans', ei hyvitystä hän suonut, vaan hänet tanterehen etumaisena taistelevista peitseni sorti, ja pois koko maalaisjoukkio juoksi.
Eikös oo ne näppäröitä? FAUST. En koskaan nähnyt oo niin äitelöitä. No, sano mulle hiiden-poppa, Mit' ahjossas sä sekoitat? MARAKATTI. Mä keitän laihaa kerjuu-soppaa. MEFISTOFELES. Kyll' yleisöä sitten saat. Voi, heitä nyt noppaa! Mua rikkaaks tee! Hätä ahdistelee. Jos markkojen kieltä Kultaista vain Sois taskustain, Mull' oisipa mieltä.
'Oisipa minussa ollut paikoille paremmillenki, pitemmillenki pihoille, laajemmille lattioille, paremmanki varren vasta, verevämmän miehen verta. Puutuin tuohon pulluksehen, tartuin tuohon talluksehen: varikselt' on varren saanut, korpilta nenän kopannut, suunsa syövältä suelta, koko muo'on kontiolta.
Antoi aurinko ilonsa, Päivä paistoi pitkin nientä; Siitä koko luonto liikkui, Ilma silmissä iloitsi, Ilahutti ihmiskunnan. Kaikki' näitä katsellessa, Säikkyviä lähtehiä, Järven, lahen lainehia, Kerran vielä keskenänsä Miehet mielestä hyvästä Puhelevat puolestansa: "Kuin ois tässä kukkasia, Lehtipuita lempehiä, Oksakaan omenapuuta, Oisipa osa hyveä Paratiisin maan paria, Aatamin asuntomaata!"