United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin, haavehen kullat mieleni murheella maksoin. Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka! Liikako lienee pantukin paatinen taakka? Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima? Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima. Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat, katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat? Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
ARVIRAGUS. Hopeat ja kullat Loaksi ennen tulkoot! jota kyllä Ovatkin muille paitse niille, joiden On jumalana loka! IMOGEN. Vihastutte. Jos kuolen rikoksestani, niin tietkää, Ett' oisin kuollut, jos en sit' ois tehnyt. BELARIUS. Mihinkä matka? IMOGEN. Milfordiin. BELARIUS. Ja nimi IMOGEN. Fidele. Muuan sukulainen Roomaan On matkalla ja astuu siellä laivaan.
Ne olivat nyt kuin erottamattomasti toisiinsa yhdistetyt. Korpivaaran Karilassa. »Veli kullat, veikkoseni, kanssa siskoni suloiset, Kontojärven kaunottaret!»
Näin lausuvi, kullat hohtaa, Ja immyt tuo punattaa, Ja hän rientävi luo, kädellänsä Sen poskea koskettaa. Mut polttava liekki lensi Ukon silmähän raukeesen, Ja hän nousi ja leimuvan katseen Hän viskasi vieraasen. "Pois, röyhkeä!" niin hän huusi Tuen ottaen sauvastaan, "Pois, röyhkeä! pois kätes riettaat! Impi olkohon rauhassaan!
Mutta sinun täytyy hankkia meille pojanvaatteet mistä tahansa; hakekaamme ullakolta, kaikista vaatekammioista. Kaikki avaimet esiin, ja liikkeelle, herra Planchette! Eteenpäin pojat, vapaat, suomalaiset ylioppilaat! Mutta neiti kullat, enhän voi sitä auttaa. Everstiluutnantin vaatteet ovat teille liian suuret, poikien vaatteet liian pienet. Teidän täytyy harjoitella ilman pukuja.
»Ja sun tyttäres kaunokaisen Komeaan minä vien hovihin, Puetan hänet kultiin, silkkiin Ja kalliisiin kivihin.» Näin lausuvi, kullat hohtaa, Ja immyt tuo punottaa, Ja hän rientävi luo, kädellänsä Sen poskea koskettaa. Mut polttava liekki lensi Ukon silmähän raukeeseen, Ja hän nousi ja leimuvan katseen Hän viskasi vieraaseen.
"Gudula", huudahti hän, "minä sanon sinulle tänään sen, minkä sanoin, kun sinä tulit köyhän Mayer Anshelmin morsiameksi: minä olen rikas mies, sillä sinun sydämmesi on aarre, pysyväisempi kuin kaiken maailman kullat ja rikkaudet! Poikani, rikkautemme on mennyt, mutta ei voimamme. Meidän on alusta alkaminen. Meidän on tehtävä työtä, ja Jumala on sille siunauksensa antava!"
Yhden ehdon kumminkin toki teiltä vaadin, ennenkun lopullisen suostumukseni pyyntöönne annan. Vaadin teiltä lujan lupauksen, että lapseni talossanne ihmisen arvoisena kaikin puolin edespäin pidätte. Isoja perinnöitä ei hänellä nykyään ole, mutta hänellä on puhdas sielu, joka useinkin on suuremmasta arvosta elämän myrskyissä, kuin kullat ja hopeat.
Kuku, kuku kultarinta, Helskäse hopiarinta, Kuku kullat kulmilleni, Hopiaiset helmoilleni, Kuku kuusin kultavöitä, Seitsemin sinihamoja, Tälle tyynelle tytölle, Tälle kainulle kanalle Neittä nuorra naitavaksi, Vihantana vietäväksi, Punaposkelle pojalle, Sorialle sulhaselle. Kun saisin, mitä sanelen.
Panu nousee ylös, lähestyy haltijan kuvaa, heittää hopearahoja kourallisen jumalan maljaan ja rukoilee, sill'aikaa kun muut miehet vielä polvillaan maassa odottavat: Annan kullat kuppihisi, hopeat pikarihisi, nämä on kullat kuun ikuiset, päivän polviset hopeat, aartehet on uhrikansan, kullat kannan karjalaisen. Sulle tuovat tuomisensa, antimensa ensimmäiset.