United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja minä olen Mayer Anshelm Rothschild ja asun rouva äitini kanssa Juutalaiskadulla Frankfurtissa", sanoi pieni Mayer, vastaten prinssin ylpeäään tervehdykseen yhtä ylpeällä päännyykäyksellä. Hän jäi seisomaan ja katsoi prinssiä, joka pystyssä päin läksi hovimestarinsa kanssa käsitysten katua pitkin vaunuinsa luo, jotka ensimäisessä kadunristeyksessä heitä odottivat.
"Mayer Anshelm", lausui vieras, "minä ajattelin vast'ikään jo ammoin kuluneita aikoja". "Samoin minäkin, armollinen Herra Kuuriruhtinas", vastasi Mayer Anshelm sävyisesti. "Ajattelin niitä aikoja, kun me poikanulikoina toisiamme ensi kerran kohtasimme.
"Ettepä niinkään, päinvastoin luulen, että minä olin hävytön", vastasi kuuriruhtinas, "ja sentähden on minun kohtaloni kenties vaatinut, että teidän silloinen sananne oli toteutuva. Mayer Anshelm Rothschild, minä olen teidän luoksenne tullut siitä syystä, että minä teitä tarvitsen". "Teidän Korkeutenne, Te tiedätte, että Te voitte luottaa minun palvelusintooni".
"Varastamiseksi sitä nimitetään, kuu toiselta laittomasti ja väkivaltaisesti jotakin ottaa", sanoi Mayer Anshelm tyynesti. "Herra maakreivi! minä olen varkaan tavannut ammattinsa harjoituksesta, ja otan siis häneltä omani takaisin. Tule Gudula, seuraa minua, isäsi sinua odottaa.
"Gudula", huudahti Mayer Anshelm riemuiten, "minä kiitän sinua! Minä olen aarteeni löytänyt ja minä olen nyt rikas mies!" Onnellisilla ei ole mitään historiaa, vaan vuodet vierivät heidän ohitsensa huomaamatta kuin kesäiset päivät.
Millä sukupuulla hän on versonut, ja mikä tähti taivaalta on pudonnut kukkona hänen prinssillistä korkeuttansa kiekumaan?" "Sinä olet luvannut olla vaiti", sanoi paroni vakavasti. "Pidä siis suusi kiini ja anna meidän rauhassa mennä edelleen". Ja tämän sanottuansa otti hän kukkarostansa rahan ja antoi sen pojalle. Mayer Anshelm säpsähti, ja vihan veret nousivat hänen kasvoillensa.
Tätä nähdessä ajatteli Mayer Anshelm, että viimmeinen, mitä hän oli Gudulasta nähnyt, oli hänen varjonsa; ja hirmuinen levottomuus käsitti hänet. "Ja olisikohan se ollut viime kerta, kun häntä näin?" huokasi hän. "Olisikohan hän varjollansa jättänyt minulle iäksi päiväksi hyvästi?" "Ei, ei!" huusi hän ääneensä, "minun täytyy löytää hänet, minun täytyy saada hänet takaisin, sillä "
Ja tätä aprikoitiin ja mietittiin siksi, kunnes lähimmiten päästiin totuuden perille, ja se tieto levisi kaikkialle, että kuuriruhtinas oli onnellisesti paennut ja jättänyt miljonansa hovi-asiamiehensä Mayer Anshelm Rothschildin säilytettäviksi.
"Isä Baruch", sanoi vihdoin Gudula ja osoitti Mayer Anshelmia, "hän on minut kuolemasta ja häpeästä pelastanut. Se on hänen ansionsa, että me jälleen olemme yhdessä." "Minä olen hänen edestänsä rukoileva aamuin ja illoin", huudahti Baruch, ojentaen hänelle kätensä. "Minä olen häntä rakastava kuin omaa poikaani".
Mayer Anshelm läähätti kovasti, jonka vuoksi hän hetkiseksi pysähtyi hengittämään. Hän katseli uteliaisuudesta hehkuvin silmin huvihuonetta, josta hän kenties saisi selityksen Gudulan häviämiseen. "Mutta jos hän siellä ei olekaan? Jos tämä viimmeinen toivo pettää; mitäs sitten? Isäini Jumala, mikä sitten auttaa?"