Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Nuoresta prinssistä oli tämä näkö niin hupainen, että hän paikalla unhotti vastahakoisuuden ja harminsa sekä loistavin silmin ja hymysuin katseli tuota sekamelskaa. Mutta pieni Mayer Anshelm rypisti otsaansa, ja prinssin hymy näytti pahoittavan hänen mieltänsä. "Herra paroni", sanoi hän, "Te tahdoitte herra prinssille Juutalaiskaupunkia näyttää.
Mayer Anshelm kääntyi kauhistuksissaan tuon pienen tytön puoleen ja hän laski vapisevan kätensä hänen olkapäälleen. "Gudula!" sanoi hän sydämmensä ahdistuksessa, "minkätähden äiti ei minulle vastaa? Gudula! mikä äidille on tullut?" "Hän on sairas, Mayer Anshelm, hän on hyvin sairas", vastasi pieni tyttö itkusilmin.
"Sinä olet hänet onnelliseksi tekevä, Mayer Anshelm", vastasi Gudula ja käänsi samalla, ikäänkuin satunnaisesti, päänsä toisaannepäin. "Sinä olet hänet onnelliseksi tekevä, sillä hän rakastaa sinua ja saapi sinut omaksensa. Mutta nyt jää hyvästi, Mayer Anshelm", lisäsi hän ja rupesi kokoamaan ompeluksiansa, "en voi enää viipyä, minulla on vielä pitkä matka käytävänä.
"Entä sinä?" kysyi Baruch, "rakastatkos sinä tuota kaunotarta?" "En", vastasi Mayer Anshelm miettivästi, "en rakasta häntä. Mutta tahdon tunnustaa teille, isä Baruch ja sisar Gudula, ett'en minä luule voivani ketään rakastaa; näyttää melkein siltä, kuin luonto ei olisikaan minulle sitä lahjaa suonut.
"Mayer Anshelm, minä sinusta pidän!" huusi vieno, vapiseva ääni hänen vieressänsä ja kaksi pientä, hentoa käsivartta kietoutui hänen kaulaansa, kaksi pehmeää huulta suuteli hänen poskeansa. "
Monta monituista vuotta oli täten kulunut, mutta ne eivät olleet katkaisseet Hanaun maakreivin ja Mayer Anshelm Rothschildin välistä yhteyttä, joka niin kummallisella tavalla oli alkunsa saanut.
"Minä tiedän sen ja iloitsen siitä, isä Baruch", sanoi Gudula ja loi isäänsä silmäyksen, jonka merkityksen ainoastaan hän ymmärsi. "Mayer Anshelm rakastaa minua kuin sisartansa, ja minä rakastan häntä kuin veljeäni." "Enkä minä koskaan ole mitään sisar Gudulalta salannut", huudahti Mayer Anshelm innokkaasti.
Se on Gudulan ääni. Hän siin vielä elää ja on aivan lähellä häntä. Mayer Anshelm on Gudulan löytänyt. Mutta entä jos hän ei olisikaan pakosta täällä? Jos hän vapaasta tahdostaan olisi seurannut tänne miestä, joka nyt puhuu hänelle raikkaalla, innokkaalla äänellä? Ja kuka on tuo mies? Mitä puhuu hän hänelle? Mayer Anshelmin täytyy saada tästä selvä, vaikka se maksaisi hänen henkensä.
Eihän kukaan tietänyt, että Mayer Anshelm oli oman omaisuutensa menettänyt, ainoastaan se oli vaan luultu, että Ranskalaiset olivat pakoittaneet Mayer Anshelmin antamaan pois paon-alaisen kuuriruhtinaan rahat, eikä häntä siitä kukaan moittinut, sillä tietty asia oli, että hänet väkivallalla oli siihen pakoitettu.
"Ja tämän sydämmen on hän sinulle antanut?" kysäsi Gudula äkkiä. "Veilchen Rahel rakastaa sinua, eikös niin?" "Hän kuuluu isälleen sanoneen, asian niin olevan", vastasi Mayer Anshelm, kääntäen silmänsä alaspäin, "ja sentähden on Nathanson koska hän ainoata lastansa rakastaa, kutsuttanut minut luoksensa ja tahtoo tehdä minut tyttärensä mieheksi."
Päivän Sana
Muut Etsivät