United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Gudulalla oli osansa Mayer Anshelmin kaikissa ajatuksissa, kaikissa riennoissa, hän kärsi iloisesti hänen kanssansa puutetta, kun he vielä köyhinä olivat, hän teki hänen kanssansa työtä, hän, sanalla sanoen, pyrki samaan päämäärään kuin miehensäkin, että ainoastaan rikkaus voi päästää heidät olevaisten olojen sorrosta, antaa heille vapautta ja panna heidät tilaisuuteen vaikuttamaan kansalaistensa hädän ja kurjuuden lievittämiseksi.
Mutta prinssin hovimestarin käsi laskeutui silloin äkkiä Mayer Anshelmin olkapäälle, josta poika niin kummastui, että hän paikalla pysähtyi. "Mitä?" kysyi hän, "eikö teitä peloita koskettaa likaista Juutalaispoikaa. Te laskette ylhäisen valkean kätenne minun olkapäälleni, ettekö pelkää siitä saastuvanne?" "Hiljaa, poikani", sanoi prinssin hovimestari.
Mutta sitten, ikäänkuin säikähtyneenä omain tunteittensa kiihkeydestä, tahtoi hän kovasti punastuen vetäytyä takaisin, mutta Mayer Anshelm ei häntä sylistään päästänyt. "Mitä tämä merkitsee?" huusi tuo nuori upseri ja astui aivan Mayer Anshelmin ja Gudulan eteen. "Kuka uskaltaa noin hävyttömästi rosvon tavalla tänne tunkeutua?"
Eihän kukaan tietänyt, että Mayer Anshelm oli oman omaisuutensa menettänyt, ainoastaan se oli vaan luultu, että Ranskalaiset olivat pakoittaneet Mayer Anshelmin antamaan pois paon-alaisen kuuriruhtinaan rahat, eikä häntä siitä kukaan moittinut, sillä tietty asia oli, että hänet väkivallalla oli siihen pakoitettu.
Mutta kuitenkin levisi siitä sangen pian hämärä huhu ympäri koko Frankfurtia, sillä naapurit olivat nähneet vaunut Mayer Anshelmin portilla ja huomanneet myös senkin, että säkit näyttivät olevan erittäin raskaat kantaa, ja tämän olivat myös kantajatkin vakuuttaneet ja sanoneet salaperäisesti, että säkeissä varmaankaan ei ollut eloja.
"Mutta te sen kuitenkin voitte tehdä", sanoi kuuriruhtinas; "kiiruhtakaa, Rothschild, purattakaa kuorma, että minä tietäisin rahani olevan teidän huostassanne. Sitten lähden heti pois". Tunnin kuluttua oli kuorma purettu, ja kaksitoista kultarahoilla täytettyä astiaa oli Mayer Anshelmin kammarissa.
Mayer Anshelm syleili silloin pikku Gudulaa ja hymyili kyynelsilmin, sitten nojasi hän päänsä hänen olkapäälleen ja itki katkerasti. Gudula kaunotar. Kaksitoista vuotta oli kulunut Mayer Anshelmin äidin kuolemasta. Kaksitoista vuotta oli kulunut. Ne olivat olleet sangen rikkaita suurista maailman tapauksista ja myrskyistä.
Ainoastaan tällä ovella olevat vartijat jäävät paikoilleen". Upseerit lähtivät huoneesta pois, ja katteini sanoi pankkiirille. "Nyt, herrani, pitäkää lupauksenne ja antakaa minulle rahat". Mayer Anshelmin rinnasta tunki vielä kerran syvä, kamala huokaus, ja hän näytti oikein henkeä tavoittelevan. "Gudula", sanoi hän sitten vaimolleen, "mene nyt pois. Nyt sinua ei enää kukaan estä.
"Herra maakreivi, älkää sitä tehkö", huudahti Gudula, irroittaen itsensä Mayer Anshelmin syleilyksestä ja astuen ruhtinaan eteen, "armahtakaa meitä " "Vaiti, Gudula, vaiti", keskeytti Mayer Anshelm häntä ylpeästi. "
Summattoman suuri nyrkki työnsi Mayer Anshelmin käsivarren pois ja vetäsi ikkunan kitisten kiini. Hetkisen seisoi siinä nuorukainen huumauksissa neuvotonna. Mitä oli hänen nyt tekeminen? Mistä voi hän kadonnutta ruveta etsimään? Minne piti hänen nyt askeleensa ohjata? Puutarhaan oli Gudula mennyt! Tavallista tietä hän ei ollut lähtenyt kotia!