Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Ma rankaistustani, oi Herra, ootan, Vaan käännä armos maahan köyhään päin, Mun isänmaahani, jon pettää tahdoin! Vaipuu polvillensa, kädet kasvoin edessä. Oi, kauhealta tuntuu hetki tää! Mun maa ja taivas hylkäs. Sydäntä Ei löydy, eestäni mi rukoilis. MARIA, lankee polvillensa von Stöbernin viereen. Tää sydän eestäs tahtoo rukoilla!
Ei muuta kuin Vain suurin suin Ne naurun, pilkan pahan Osakseen saa, Jotk' ilmoittaa Uskonsa Jumalahan. Jos Herran Henki vaikuttaa, Niin mailma aina ahdistaa Ja hengen perään kysyy. Tiedänpä mä: Kuin kerran sä Mun ostit verelläsi, Sä saatanan Ja maailman Myös voitat kädelläsi. Siis Jesus rakas, laupeas, Suo armos mulle armostas, Vie vihdoin iloon taivaan! Mä muutoin hukun aivan.
Oli kuin joku sulku äkkiä olisi avattu, kun koko tuon suuren, tarkkaavan ihmis-joukon hillitty mielen-liikutus puhkesi hartaan, ihastuttavan virren tulvaksi. Virsi kuului näin: Oi kuule, Herra, huutoni Ja armos mulle lainaa, Jos sie et ole turvani, Mun synti maahan painaa, Suo mulle rauha, lohdutus, Sa, jok' oot pelkkä rakkaus.
Sun silmäs, joka puhuu taivaan kieltä Ja jonk' on suhteen mailma voimaton, Mun vietellyt on valanehdon tieltä. Sun tähtes rikon, sekö rikost' on? Pois naiset kielsin, mutta sinä vainen Oot jumalatar, sua en kieltää saa; Ei taivaan lempeen koske vala mainen; Sun armos synnistä mun puhdistaa.
Silloin näemme kasvoista kasvoihin. Jumalalle olkoon kiitos: Olen liitoss' Kanss' Immanuelini! Hän mun kallihisti osti, Ylös nosti, Kuolemasta kirvoitti. Vaan en taida nyt näin kielin Enkä mielin Oikein kiittää Jumalaa. Sinua siis, oi, Jumalani, Auttajani, Pyhän Hengen tavaraa! Sinua vain, oi, armon Herra, Jonkun verran Armos aamukastetta!
Suuret, monethan kuin tähdet Ovat nähdä Armos vuoret, Jumala. Joka anoo, että säästät, Että päästät Synnin siteist' irrallen; Joka kääntyy vääryydestä, Häijyydestä, Jesus, veres virrallen: Uuden voiman sille annat, Käsiin kannat, Ett'ei surmaan syöksyä Täytyis sun, vaan synnin torjuis Eikä horjuis Myös pois kulmakiveltä.
Tuo sukutaulu, Jon hohde ajan uuden loisteessa Kuin varjo vaalistuu, se armos onko? Kuin? Onko ruusu ruusun nimen tähden Sen aatelisempi kuin liljakaan? Tai voiko ruusu peri-juurtansa Sen vuoksi kerskaella, että Sen piikit Vapahtajan päätä raasti?
Kiitos, oi Jesus, Vapahtaja kallis: Syntini Sinä verelläsi poistit; Kiitos, oi kiitos, Sa ostit omaksesi, Kurjimman syntisistä iloksesi! Kiitos, oi Henki, suuri Lohduttaja, Jumalan armon meihin sovittaja, Kiitos, ett' annoit valon sielulleni, Herätit unest' iki-ihmiseni; Kiitos, ett' armos kautta Jesus voitti Sieluni, uusi päivä siellä koitti!
Niin, siellä on parempi kuin täällä. Oojah! paljon parempi. TUOMAS. Veljeni, näin saatat meidät kaikki pusertamaan kyyneleitä. SIMEONI. Herra, katso puoleemme ja anna armos auringon paistaa! Niin loppui heidän kanssapuheensa itkuun, yleiseen, hyrskyvään itkuun; kuivana ei pysynyt yhdenkään veljen silmä. Mutta ilta pimeni, yö tuli, ja kaikki vaipuivat he lopulta itkusta syvään uneen.
Mun sieluani murha lannistaa, Ja kylmä kammo syömessäni viiltää. Oi Herra, enkö katumuksella Voi velkoani maksaa? Täytyykö Mun tuskissani kuljeskella aina? Oi, ällös kuolon helmaan antako Mun ennen vaipua, kuin armos mulle Suo viilistystä syömen haavoihin!
Päivän Sana
Muut Etsivät