Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Mitä sitten?" kysyi Ester, ihmettelevästi hymyillen. "Niin, saatpa kuulla. Kun olin eronnut tovereista, tein yksinäni kävelyretken metsän kautta, niinkuin välistä tapani on oman metsäni kautta, oman korkeapilarisen kirkkoni.
Kuin ratsu korska hän maahan murskaa mun kirkkoni suuren ja hurskaan. Suur' voittaissansa, suur' vihassansa, mut suurin on anteeksi antaissansa. Surmansa vannoin, valani annoin, ja tikaria tuhoksensa kannoin. Valasta tästä, oi, äiti, päästä, ja henki sankarin säästä! On pyyntö mulla, unhoitetulla, suo autuaaksi hänen tulla. Rikoksistansa suo suuristansa mun kuolla kohta puolestansa!
Hymyili hyväinen äiti: »Kun saat sa paremman koltun.» Sai poika paremman koltun, pääsi kerran kirkkohonkin, näki hän oikean tapulin, tapulissa kellot kaksi, tuli itkien kotihin, kaihomielin kartanolle: »Oma kirkkoni parempi oli huojuhongikossa. Nyt sekin on minulta mennyt.» Eikä kohdannut enempi, ei elossa, kuolemassa eikä kuoleman takana kaukometsä-kirkkoansa. ER
On pyhä-aamu armas, Käy kansa kirkkohon, Vaan mull' on tunto karvas: En pääse joukkohon. Vaan nouse, rukouksein, Nyt ylös taivaasen Ja kanna huokauksein Maailman Herrallen! Täss' ahon aukealla On mulla temppeli. Täss' olen laitumella Ma luona Herrani. Hän kuulee kaikkialla Mun rukoukseni, Siis sinikannen alla On mulla kirkkoni. Lapsi ja kuusonen.
Paavo oli ilmaantunut ovelle: No, olet häntä sinäkin paimen, kun muut sinulle karjan susien suusta karsinaan ajavat, niin sinä heiltä karsinan oven kiinni paiskaat. Sen sanottuaan pyörähti hän muiden jälkeen. Handolin huomasi Anteron. Siinä ne nyt näet, millaisia ovat, haukkuvat suut silmät täyteen, ja minun pitäisi heille vielä kirkkoni antaa, että siinäkin vielä haukkuisivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät