Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Maailman korpea matkustaissa murheinen on mieli; Vaan kun minä pääsen taivaasen, niin riemuun aukee kieli. Sidottuna kieleni täällä on ja kahlittu sangen kovin; Vaan kylläpä kahleet aukenee, kun pääsen taivaan hoviin. Mun usein pimeys saavuttaa nyt, kun olen täällä vielä; Vaan kirkkaus paistaa kaunoinen, kun kerran ollaan siellä. Tuo kirkkaus, tuo ei himmenny vaan loistokkaana hohtaa.
»Kuningasten korvat», virkkoi tietäjä, »ovat samanlaiset kuin herkkusuiden sairasten kielet, jotka saadakseen terveytensä takaisin eivät voi sietää välttämättömien rohtojen katkeruutta.» »Minun korvani ja minun kieleni eivät ole niin arat», sanoi Ludvig. »Antakaa minun kuulla ne neuvot, jotka ovat minulle hyödyksi, ja niellä ne rohdot, jotka ovat terveelliset.
Mut kosk' ei sydän suonut kieleni Häväistä tuota sanaa, niin mua viekkaus Opetti teeskelemään tuskaa mointa, Kuin oisi sanat niellyt surun hauta. Jos hyvästeistä viivyntää ois tullut Ja ajan lisää lyhyeen maanpakoon, Niin ois hän saanut niitä kirjan täyden; Vaan nyt ei multa saanut yhtäkään.
No niin, onpa pastori sen myös runsaasti ansainnutkin. Olenpa omin silmin nähnyt, kuinka hän kiiltäviä taalaria hänelle..." "Kristiina!" sanoi pastori leppeästi, mutta nuhtelevasti. Vanha palveliatar oli säikähtyvinään ja rupesi itseään muka torumaan. "No, kieleni on taaskin pyörinyt sydämmen pakosta", sanoi hän. "Mutta olenpa vaiti! Vaieta tahdon!
Eikös sekin ollut kiusantekoa, kun tänä-aamuna nauroitte, yhtenään nauroitte ettekä sanoneet tytöille mille nauroitte? Eihän semmoista asiaa viitsi kertoa, ei ainakaan tytöille. No viitsi nyt vaan, niin annan tämän mansikkatuokkosen. Jollet juttelisi muille. Jos se on salassa pidettävä, niin kyllä minun kieleni alla pysyy. No anna tänne marjasi! Tässä on!
Vaikka kieleni satakin kertaa puhuisi hääolut-pisaran maistamisesta ja se katsottaisiin uskottomuudeksi, niin olenhan minä kuitenkin lähes kolmekymmentä vuotta palvellut taloa rehellisesti ja uutterasti, eikä sitäkään ennen ollut ketään, joka olisi uskaltanut viskata moitetta kunniatani vastaan, sen kyllä tämä vanha univormu todistaa.
En sitä vaihtaisi kuninkaan linnaan, en keisarin kruunuun. Kieleni helkkyvä, hellä ja soipa, kirkas ja sorea suomenkiel'! voitko sa jällehen ankara olla, urhojen kieli, aattehen urhojen, miettehen miesten? Voitko sa olla tappara tarmon, kahleitten murtaja, kansasi kostaja Väinämön kalpa kannella tyynen, talvisen taivaan? Peljätty Pohjolan peikkojen kesken!
"Sinä kait et tahdo minua pettää?" sanoi Konrad, terävästi ja epäilevästi silmäillen häntä. "Ole vakuutettu siitä että kieleni ei koskaan pane päätäni vaaraan, etteikä käteni jätä molempia puollustamatta. Nosta kanne minua vastaan, jos tahdot minä olen valmis turnauskentällä puollustamaan itseäni parhainta temppeliherraa vastaan, joka koskaan on keihästä laskenut".
Kun Lilja tätä kovasti ihmetteli, kertoi Mikko: Minä kun olin äitini lapsista vanhin, niin täytyi jo kahdeksanvuotiaana yksin olla karjan paimenessa laitumilla kuljettelemassa lehmiä ruokapaikasta toiseen. Siellä toukokuun ja kesäkuun pitkinä päivinä tuli miettineeksi jos jotakin. Nuori kieleni oli silloin taipuisa vaikka solmulle vedettäväksi.
ANTON. Sillä hän on korea, pulski, marjaposkinen heiskale. LEO. Oi sanokaat tuntemattoman kaunoiseni nimi! ANTON. Se on juuri kieleni kärjellä. Mutta istukoon hän siinä; minulla on samalla kielellä vielä toinen kysymys sinulle. Leo, vastaa minulle totuudella jaa tai ei, koska heitän sinulle kysymyksen, jonka tähtäimessä hää-ilta loistaa. Lupaatko sinä? LEO. Minä lupaan pyhästi. Kysykäät.
Päivän Sana
Muut Etsivät