Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Vastaus valtakammiolta Richmondissa oli näetsen tullut päivällä ennen ratsastavan kuriirin muassa, joka oli onnistunut pääsemään vihollisten etuvartija-rivin läpi. Tämä vastaus sisälsi Jonathan Halliburtin kuolematuomion, ja tämä onneton kansalainen oli seuraavana aamuna ammuttava.
Ja Eerikki Ljungiin, joka tappoi käärmeen! huudahti Jonathan jakkaraltaan. Ja Eriika Lindeliaan, joka keitti munia! Ja pikku prinssiin, joka pukeutui valepukuun! lörpötteli Liisa Kreeta vuorostaan. Ja Ester Larssoniin! lisäsi Anna Sofia innokkaasti. Hän oli kuitenkin isänsä tytär, ja vähän enemmänkin! Vai kuinka, isoäiti, eikö ollut? Olihan tuo, vastasi isoäiti.
Se oli, että minä, kun pääsin ylioppilaaksi, lahjoittaisin hänelle kultaisen kihlasormuksen, jonka sisäpuolelle oli kirjoitettu "Taavetti ja Susanna" toiselle puoliskolle ja toisella piti seisoman "niinkuin Taavetti ja Jonathan". Meidän vanhempiemme epäsopu oli saattanut hänen tätä ajattelemaan. "Mutta", keskeytyi hän, "ethän sinä kuule mitä minä sanon, Taavetti!"
Kummi kulta, kertokaapa, kuinka hän peittosi turkkilaisia hengiltä, puuttui taas puheeseen erinomaisen sotaisa pikku Jonathan, joka heti kohta rohkaisi mielensä, kun kuuli, että hänetkin luettiin Kaarle XII:n ihailijain joukkoon. Ei ukkoseni, vastasi välskäri, Siitä leikistä saat parempia tietoja Ruotsin historiasta.
Raamatulliseen muinaistieteeseen hän oli erityisesti innostunut. Kerran jutellessani isä Justinuksen kanssa hän mainitsi, että Jerusalemissa asui eräs juutalaisten oppineimpia miehiä ja Talmudin tuntijoita, rabbi Jonathan ben Jochai. Hänellä oli kyllä myöskin, porvarillinen nimi, mutta hän oli tuolla nimellä laajalti tunnettu.
Kummin pitää kertoa enemmän kuninkaasta! virkkoi Jonathan, joka ei oikein ymmärtänyt alkemiaa ja kemiaa. Voi, jos saisin nähdä hänet kerran oikein likeltä! Saathan sen, tämän näköinen hän oli, virkkoi välskäri ja nosti poikaa korvista tämän takertuessa vanhan sedän käsivarsiin. Valtiopäivämies Joonas Perttilä oli aikoja sitten kyllästynyt valtiopäiviin ja Ruotsin pääkaupunkiin.
Lukija muistanee, että Kaarle XII:lla oli seuran nuoremmissa jäsenissä, jos mahdollista, vieläkin kiivaampia puolustajia kuin sotaisa postimestari, ja kapteeni sai heti kohta pelkäämättömän liittolaisen Anna Sofiasta, joka aina vähän väliä hyökkäsi vihollisen kylkeen, sillaikaa kuin pieni Jonathan niin sanoaksemme "jälkijoukon kinttuja kutkutteli" niin julkeasti kuin hänen erinomainen kunnioituksensa koulumestaria kohtaan suinkin salli.
Välskäri katseli keveätä, vaaleankeltaista liekkiä, joka luikerrellen kohosi pitkin valkoisia koivuhalkoja, eikä hänellä ensinkään näyttänyt olevan kiirettä aloittamaan. Lapset kävivät malttamattomiksi. Nyt saamme kuulla Kaarle XII:sta, kuiskasi Jonathan tahallaan niin kovasti, että toisetkin kuulivat sen. No, annapa kuulua! sanoi Svanholm. Veljellä on tänään tekemistä karskin pojan kanssa.
Sekä kuningas että Kustaa Bertelsköld ovat maanpaossa ja vankeudessa; meidän täytyy ensin saada heidät sieltä takaisin, kiiruhti Anna Sofia muistuttamaan, kun hän kapteenin viiksien tempauksista luuli aavistavansa myrskyilman tuloa. Miehuus! huudahti kapteeni; se maksaa kelpo iskuja, se! Löikö hän kaikki venäläiset kuoliaiksi? kysäisi pikku Jonathan. Ei, vastasi välskäri.
Painiskele sinä vain, Jonathan, niin jaksat sinäkin nostaa miehen ja kääräistä hopealautasen torvelle. Onneksi Kaarle Viktor Bertelsköld syntyi aikana, jolloin hyviä avuja ja oppia opittiin pitämään korkeammassa arvossa kuin raakaa ruumiillista voimaa, vastasi koulumestari, yllyttävästi katsahtaen sotaista vastustajaansa silmiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät